Sairaalasta suoraan metsähommiin
Sairastuin skitsofreniaan 22-vuotiaana. Siitä on nyt lähes kolmekymmentä vuotta. En itse muista, että minulla olisi ollut kovin pahoja oireita ennen ensimmäistä psykoosia ja diagnoosin saamista.
Erilaisista vahvoista pelkotiloista, kuten kuolemanpelosta, olen kuitenkin kärsinyt aina. Lääkäriin minut ohjasivat omat perheenjäseneni. Se oli hyvä asia, sillä olin kuitenkin kiireellisen hoidon tarpeessa.
Ensimmäinen sairaalajaksoni kesti yhteensä kolme kuukautta. Sairaalaan päätymisen syynä oli akuutti psykoosi. Sairaalassa ollessani minulla diagnosoitiin skitsofrenia. Toivuttuani psykoosista palasin takaisin kotiin ”suoraan kaivinkoneen ohjaimiin”. Onneksi kotona odottivat perheenjäsenet, ja siellä oli minulle mielekästä tekemistä. Kotitilallani riitti aina hommia ja metsätöitä, joita teimme yhdessä veljeni kanssa.
Vahvat pelkotilat ja voimakas kuolemanpelko eivät kuitenkaan heti poistuneet. Ensimmäisen sairaalajakson jälkeen olin päivisin edelleen todella ahdistunut, enkä saanut öisin pelkojen vuoksi nukuttua. Lopulta oireet tulivat niin voimakkaiksi, että parin vuoden sisällä jouduin takaisin sairaalahoitoon. Toinen sairaalajakso kesti yhteensä yhdeksän kuukautta, mutta se jäi onnekseni viimeiseksi.
Musiikkiterapia vei ahdistuksen pois
Sairaalassa koin saavani merkittävän avun musiikkiterapiasta, joka auttoi ahdistukseeni. Säännöllinen musiikinkuuntelu on edelleen minulle tärkeää ja lähes päivittäistä. Nykyisin stereoissani soi useimmiten Kari Tapion, Reijo Taipaleen tai Paula Koivuniemen levyjä.
Oireisiini on myös tehokkaasti auttanut antipsykoottinen lääkehoito, jota tarvitsen varmasti loppuelämäni ajan. Nyt vanhemmiten myös ymmärrän sairauttani paremmin, ja osaan olla kuuntelematta mahdollisia outoja mieleeni tulevia ajatuksia. Pyrin ottamaan aina päivän kerrallaan ja olemaan turhia murehtimatta.
Lankomieheltä olen saanut ohjeeksi suhtautua eteen tuleviin asioihin ”kylmän rauhallisesti”. Hiljattain edesmenneeltä rakkaalta siskoltani sain myös muistoksi kaksi hyvää elämänohjetta: pitää muistaa syödä hyvin ja luottaa aina ammattiauttajan apuun.
Elämän parasta aikaa on saunominen ja uiminen
Valmistan itselleni säännöllisesti monipuolista kotiruokaa. Suosikkiruokiani ovat muun muassa karjalanpaisti ja jauhelihakeitto. Hoitosuhteeni on myös tasapainossa ja olen siihen tyytyväinen. Käyn kerran kuukaudessa mielenterveystoimistossa juttelemassa tutun mielenterveyshoitajan kanssa. Lääkäriäni tapaan kerran vuodessa tai aina tarpeen mukaan, jos esimerkiksi lääkitystä pitää vaihtaa.
Talvikaudet asun kerrostaloasunnossani keskustassa ja kesäisin muutan aina kolmeksi kuukaudeksi mökille, joka sijaitsee vain 20 kilometrin päässä. Mökillä on toki alkeellisemmat olosuhteet, mutta paljon mukavaa puuhastelua. Olisi vaikea kuvitella kesää ilman mökkeilyä järven rannalla. Mielestäni saunominen ja uiminen ovat ehdottomasti aina elämän parasta aikaa.
Päivät kuluvat yleensä raivaussahan kanssa metsätöissä ulkoilmasta nauttien. Päivän päätteeksi lämmitän saunan ja paistan saunamakkaraa. Iltaisin käyn usein vielä kyläilemässä naapureiden luona ja vaihtamassa kuulumisia. Olen myös paljon tekemisissä vanhan sairaalakaverini kanssa. Meillä on paljon yhteistä ja hän käy kesäisin mökillä minua tapaamassa.
Vinkkejä muille skitsofreniaan sairastuneille
Puheliaana ihmisenä kannustan kaikkia skitsofreniaan sairastuneita ottamaan rohkeasti kontaktia muihin ihmisiin ja pitämään yhteyksiä ystäviin ja omaisiin. Omaan minuuteen ja outoihin ajatuksiin ei kannata sulkeutua missään vaiheessa. Myös omia harrastuksia on hyvä olla. Minä käyn esimerkiksi kerran viikossa tansseissa, mikä virkistää kummasti mieltä.
Sairauttaan ei missään olosuhteissa kannata hävetä. Erilaiset mielenterveysongelmat ovat hyvin yleisiä ja niistä myös puhutaan paljon avoimemmin kuin aikaisemmin. Mielestäni kaikkien ongelmien kanssa voi oppia elämään, jos perusasiat ovat kunnossa. Tärkeää on, että saa ammattilaisapua ja oikeaa hoitoa sairauteensa, ja että myös lähipiiri on mukana tukemassa ja auttamassa. Omia puoliaan kannattaa myös pitää ja olla aktiivinen.
Säännöllisen ruokailun lisäksi liikunta on ensisijaisen tärkeää meille mielenterveyskuntoutujille. Talvisin käyn säännöllisesti aamulenkillä ja kesäisin mökillä tulee tietenkin päivittäin ulkoiltua hyötyliikunnan merkeissä.
Mies 52-v.
