Särkyneet sielut -kysely skitsofreniapotilaille ja omaisille

Tulokset lyhyesti

  • Skitsofreniaan liittyvää tietoa on saatavilla, mutta potilaat ja omaiset kaipaisivat lisäksi konkreettisia toimintaohjeita siitä, miten toimia jos epäilee skitsofreniaa. Lisäksi ongelmia on tuottanut se, miten läheinen saadaan haluamaan apua, jos sairaudentunto puuttuu kokonaan ja miten oireita tulisi kuvata hoitohenkilökunnalle.
  • Vastaajat ovat kokeneet, että perusterveydenhuollolla on ollut vaikeuksia oireiden tunnistamisessa ja hoitoonohjauksessa.
  • Lähes poikkeuksetta läheiset ovat huomanneet oirehtimista jo paljon ennen, kuin hoitoon on osattu hakeutua tai terveydenhuollon suunnalta on osattu puuttua asiaan. Monilla ensimmäiset merkit ovat havaittavissa jo kouluaikana. Usein hoitoon hakeudutaan vasta ensimmäisen psykoosin puhjettua.
  • Skitsofrenia on sairaus, jonka moni luulee tuntevansa, mutta jonka hyvin harva oikeasti tuntee.
  • Skitsofreenikko kohtaa lähes poikkeuksetta ennakkoluuloja, pelkoja ja epäluuloisuutta. Todellisuudessa potilaat ovat erittäin herkkiä ja pelokkaita ja vetäytyvät helposti kaikista sosiaalisista kontakteista. Tämä johtaa helposti yhä syvempään eristäytymiseen. Kuntoutumisen kannalta paluu ”ihmisten ilmoille” olisi kuitenkin suotavaa pahimman vaiheen mentyä ohitse.
  • Vastaajien mukaan yleinen väärä luulo on se, että skitsofreenikko ei voisi elää normaalia itsenäistä elämää. Vahvassa elää myös luulo siitä, että skitsofrenia olisi automaattisesti periytyvää.
  • Puhekielessä skitsofrenia on vakiintunut tarkoittamaan jotain aivan muuta (”skitso”) ja se antaa täysin väärän kuvan sairauden todellisesta luonteesta. Potilaat myös mielellään välttelevät sanaa skitsofrenia ja käyttävät mieluummin termejä ”psykoosiherkkä” ja ”vaikea masennus” kuvaamaan omaa sairauttaan.