Elyn Saksin matka skitsofreniapotilaasta menestyväksi tiedenaiseksi

Elyn Saks sairastui skitsofreniaan heti aikuisuuden kynnyksellä noin 20-vuotiaana. Sairaudestaan huolimatta erityinen lahjakkuus ja voimakas kunnianhimo opiskeluja kohtaan yhdistettynä vahvaan itsekontrolliin mahdollistivat hänelle kaksi yliopistollista loppututkintoa ja arvostetun professorin uran. Tällä hetkellä hän työskentelee Etelä-Kalifornian yliopiston lakitieteen ja psykiatrian professorina keskittyen erityisesti mielenterveyspotilaiden kansalaisoikeuksia käsitteleviin asioihin.

Pelkotilat johtivat huumekokeiluihin

Jo kahdeksan vuoden iässä Elyn alkoi kärsiä hallusinaatioista ja epänormaaleista pelkotiloista, joissa hän pelkäsi joutuvansa hyökkäyksen kohteeksi. Teini-iästä hän muistaa elävästi, kuinka koulumatkan varrella olleet talot yrittivät viestittää, että jotain pelottavaa on tapahtumassa.

Toistuvat pelkotilat nuoruudessa johtivat hänen kohdallaan lopulta huumekokeiluihin, minkä seurauksena vanhemmat ohjasivat hänet hoitoon. Kaiken tuon ajan Elyn pystyi kuitenkin peittämään todellisen syyn pelkotiloilleen ja oudolle käyttäytymiselleen, jolloin vakavampaa mielenterveyden ongelmaa ei huomattu. Jälkikäteen hän on useasti harmitellut sitä, ettei hän tai hänen vanhempansa ymmärtäneet hakea ammattiapua jo aikaisemmassa vaiheessa.

Aloitettuaan Oxfordin yliopiston tutkijakoulussa, Elynin oireet pahenivat merkittävästi. Elyn alkoi mumista itsekseen ja unohti syödä ja nukkua. Oireisiin kuuluivat myös psykoottiset vaiheet itsemurha-ajatuksineen, minkä vuoksi hän joutui välillä myös sairaalahoitoon. Oxfordin yliopiston lisäksi Elyn opiskeli myöhemmin lakitieteen tutkinnon Yalen yliopistossa. Lääkityksen ja terapian avulla Elyn pystyi näyttäytymään ulkopuolisille täysin terveenä, ja sairaudesta tiesi vain hyvin pieni lähipiiri. Koska Elyn ei tahtonut myöntää itselleen kärsivänsä vakavista mielenterveyden ongelmista, hän sai lohdutusta ja turvallisuuden tunnetta uppoutuessaan työrutiineihinsa.

Lääkitys pitänyt elossa – terapia tuonut elämälle merkityksen

Vasta täytettyään 40 vuotta hän hyväksyi parantumattoman sairautensa ja sen, että lääkitys ja terapia tulisivat olemaan osa hänen elämäänsä koko loppuelämän ajan. Saks on aina ollut keskusteluterapian vankkumaton kannattaja, mutta uskoo samalla, että sairauden kokonaisvaltainen hallinta edellyttää aina myös lääkehoitoa. Elynin mukaan lääkitys on pitänyt hänet elossa, mutta terapian avulla hän on saanut elämälleen merkityksen. Tämän seurauksena myös ajatus kirjan kirjoittamisesta syntyi. Elynin mukaan hän haluaa kirjallaan antaa toivoa muille skitsofreniapotilaille sekä auttaa ulkopuolisia ymmärtämään sairautta paremmin.

Sinuiksi sairauden kanssa

Nykypäivänä Elyn kykenee pitämään skitsofreniansa hyvin hallinnassa. Hän on oppinut tunnistamaan niitä sairauden vaiheita, jolloin on syytä vetäytyä loitommalle ihmisten keskuudesta. Myös stressin tunnistaminen ja hallinta on ollut keskeinen osa toimintakyvyn ylläpitämistä, ja auttanut Elyniä voimaan paremmin. Ylistimuloitumista hän on pystynyt välttämään kehittämällä itselleen tiukasti noudatettavia rutiineja, joista ei halua tinkiä. Omien sanojensa mukaan myös lääkehoidoissa tapahtunut kehitys on auttanut pitämään sairauden varjopuolet paremmin loitolla.

Lähteet:
National Public Radio, 2007: A Scholar’s Memoir of Schizophrenia
http://www.npr.org/templates/story/story.php?storyId=12560033
Time 2007: A Memoir of Schizophrenia
http://www.time.com/time/arts/article/0,8599,1656592,00.html