Lääkkeiden sopivuus ja taudin periytyvyys

Olen sairastanut skitsofreniaa jo vuodesta 1990. Olen 40-vuotias nainen. Sairastunut olen henkisestä väkivallasta ja paineista opiskelussa ja työssä.

1. Kuinka hyvä lääkitys minulla on nyt? = sertraliini 100 mg x 1 aamuisin, olantsapiini 10 mg x 2 iltaisin,
diatsepaami 10 mg x enintään 4 kertaa vuorokaudessa.

2. Onko kahdella pojallani, syntyneet vuosina 1990 ja 1992, millaiset mahdollisuudet ja todennäköisyydet selvitä sairastumasta elinaikanaan skitsofreniaan?

Hyvä kysyjä,

Skitsofreniaan liittyy pieni perinnöllinen riski, jos toinen vanhemmista sairasta skitsofreniaa ja hivenen suurempi, jos molemmat vanhemmat sairastavat. Kyse on tilastollisista tapahtumista ja ne eivät tietenkään määritä yksilön sairastumista. Meillä on tietty riski joutua kolariin jos ajamme paljon autoa, mutta se ei tarkoita, että sen takia joutuisimme väistämättä kolariin tänään tai lähiaikoina tai edes pidemmällä aikavälillä.

Nykyisin pidetään tärkeänä, että on paljon suojaavia tekijöitä, jolloin alttiit henkilöt voivat säästyä riskin toteutumiselta. Suojaavia tekijöitä on esim. hyvä ja turvallinen koti, jossa puhutaan ja kuunnellaan ja pidetään yllä normaalia järjestystä. Mitä vanhemmaksi elää, sen pienempi mahdollisuus on sairastua.

Lääkitykseen on aina vaikea ottaa kantaa tuntematta ihmistä ja taustatietoja. Monesti lääkitys räätälöidään kunkin tarpeiden mukaiseksi, ja siksi se voi olla hyvin erilainen kahdella ihmisellä, jotka sairastavat samaa tautia. Näin on laita myös muissa sairauksissa, kuten sokeritaudin hoidossa. Joihinkin psykoosilääkkeisiin liittyy metaboolisia haittoja, ja siksi vastaanotolla nykyisin tarkistetaan mm. veren rasva-arvot ja punnitaan sekä mitataan vyötärönympärystä. Kaikille ei haittojakaan tule samalla tavalla, mutta kaikkia potilaita seurataan, jotta mielen lisäksi kehokin voisi hyvin.

Lääkkeissäkin on nykyisin vallinnanvaraa, jolloin voidaan valita kullekin parhaiten sopiva lääkitys. Ahdistusoireiden hoitoon käytetään nykyisin juuri sertraliinia, eikä niinkään diatsepaamin tapaisia lääkkeitä. Lääkityksestä kannattaa keskustella oman hoitavan lääkärin kanssa, koska hän usein tuntee potilaansa pitkältä ajalta. Lääkehoito on muun hoidon tapaan yksilöllistä ja mitä suurimmassa määrin yhteistyötä potilaan ja lääkärin välillä.

Rohkaisen siis keskustelemaan oman lääkärin kanssa asioista, jotka huolettavat ja joihin on tyytyväinen ja mitä yleensä toivoo lääkehoidolta. Silloin voidaan katsoa, mikä on mahdollista ja mihin olisi syytä pyrkiä.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Onko skitsofrenia perinnöllinen tauti?

Tädilläni on skitsofrenia, joka puhkesi hänen ollessaan noin parikymppinen. Olen 17-vuotias ja niin kauan kuin olen sairauden riskistä tiennyt, olen pelännyt sitä. Haluaisin tietää, kuinka suuri riski minulla on sairauteen, ja voinko selvittää onko mahdollista että se puhkeaa minulle myöhemmin?

Hyvä kysyjä,

On hyvä muistaa, että vaikka meillä on lukemattomia perinnöllisiä ja osin perinnöllisiä sairauksia, eivät ne periydy kuin Manulle illallinen jokaiselle. Kyse on aina tilastollisesta todennäköisyydestä. Jos sinulla äiti tai isä sairastaisi skitsofreniaa, olisi riski paljon suurempi, mutta silloinkin puhuttaisiin vain joistakin prosenteista. Nyt tilanne on aivan eri, kun tauti ilmenee kauempana. Osin tuo tautien perinnöllisyys on vielä hämärän peitossa psykiatrisissa sairauksissa, koska yksittäiset geenivirheet selittävät parhaillaan vain noin prosentin verran periytyvyydestä. Arvioidaankin, että perinnöllisyys on kiinni monista tekijöistä, esim. useammasta geenivirheestä ja lisäksi ympäristötekijöistä ja yksilöllisestä haavoittuvuudesta, jolloin hyvä paineensietokyky voi suojella sairaudelta. Tuntemattomat asiat tuppaavat aina pelottamaan, mutta tunnetut riskitekijätkään eivät aina pelota kaikkia, ja siten osa syö, juo ja polttaa itsensä sairaaksi tai ennen aikojaan hautaan, mutta se ei näytä huolettavan lainkaan, vaikka todennäköisyys on paljon suurempi kuin edellisessä pelossa. Väestössä skitsofrenian esiintyvyys on yhden prosentin verran. Joka sadannelle tuo riski toteutuu, joten meillä kaikilla on syntymässä tuo sama riski. Moni muu saisi pelätä paljon enemmän kuin sinä, joka loittonet riskistä kovaa vauhtia poispäin.

Psykoosisairauksien esiintyvyyshuippu on nuoruudessa ja varhaisessa aikuisuudessa. Jokainen päivä vie sinut kauemmaksi sairastumisen riskistä. Jos vielä vältät huumeita ja et käytä alkoholiakaan liikaa, on riskisi edelleen pienempi sairastua. Aivot muokkaantuvat ja kehittyvät aina 21-vuotiaaksi asti ja sen jälkeen alkaa hyvin hidas taantuminen, joka ei näy missään jos elää säällisesti. Opiskelu auttaa edelleen, ja sillä on laaja vaikutus muutenkin hyvinvointiin. Suosittelen sinua keskittymään muihin asioihin ja nauttimaan elämästä, perheestä, ystävistä, harrastuksista ja opiskelusta. Me elämme maailmassa, jota voidaan myös katsoa erilaisten riskien läpi. Sairastumisen (psykiatriset ja somaattiset sairaudet) lisäksi on talvella riski liukastua aika suuri, liikenneonnettomuuden riski on olemassa jne. Silti emme pohdi tuollaisia asioita, vaikka ne voisivat kohdata meitä enemmin kuin sairastuminen.  Kukaan ei voi varmuudella ennustaa tulevaisuutta, mutta varmuudella voidaan sanoa, että joka päivä riskisi vähenee oleellisesti.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin