Onnistunut kuntoutus skitsofreniassa – mitä se on ja mitä siihen tarvitaan?
Skitsofrenian kuntoutus on laaja käsite, jota voidaan nykypäivänä luonnehtia ehkä parhaiten termillä kokonaisvaltainen. Pitkällä tähtäimellä sillä pyritään sairastuneen toimintakyvyn parantamiseen ja tarjoamaan keinoja sairauteen liittyvien oireiden tai haittojen kanssa selviytymiseen. Kuntoutuksen yksi keskeisistä tunnuspiirteistä on se, että sitä toteutetaan yhteistyönä, jonka keskiössä ovat sairastuneiden ja heidän läheistensä lisäksi myös moniammatillinen hoitotiimi, johon kuuluu kuntoutustarpeesta riippuen lääkäreiden ja hoitajien lisäksi esimerkiksi psykologi, toimintaterapeutti ja sosiaalityöntekijä.
”Moniammatillisella tiimillä on yleensä käytössään useita erilaisia menetelmiä, joiden avulla sairastuneen kuntoutumisprosessia ja yksilöllisten tavoitteiden saavuttamista voidaan tukea parhaalla mahdollisella tavalla. Tavoitteet voidaan jakaa karkeasti kahteen osaan: yleisiin ja oirekohtaisiin tavoitteisiin. Ensin mainittuun kuuluvat esimerkiksi työelämä, opiskelu, mielekäs päivätoiminta, ihmissuhteiden uudelleen luominen tai elämänhallinnan ja arjen rytmien palauttaminen. Oirekohtaisilla tavoitteilla pyritään puolestaan tiettyjen oireiden vähentämiseen tai lieventämiseen sekä niiden hallintaan” sanoo psykologi Laura Salmijärvi HYKS varhaispsykoosikeskuksesta.
Mikä muuttunut skitsofrenian kuntoutuksessa?
Salmijärven mukaan skitsofrenian kuntoutuksessa on tapahtunut muutamia selviä muutoksia viimeisten vuosien aikana. Ensinnäkin kuntoutus toteutetaan yhä useammin sairastuneen arjessa avohoidon kautta ja psykoosin jälkeiset sairaalahoidot halutaan pitää mahdollisimman lyhyinä. Lisäksi lääkehoidon rinnalle on noussut uusia, psykososiaalisia hoitomuotoja, joita voidaan hyödyntää osana kuntoutusta. Niiden avulla voidaan esimerkiksi pyrkiä korjaamaan psykoosin aiheuttamia kognitiivisia ongelmia.
Selvä muutos on tapahtunut myös siinä, miten läheiset huomioidaan osana kuntoutusta: ”Kuntoutuksessa yksi laadun tae on perhe- ja verkostokeskeisyys, jonka perusajatuksena on se, että perhe ja muu sosiaalinen verkosto nähdään tärkeänä osana toipumisprosessia osaavan hoitotiimin rinnalla”, Salmijärvi sanoo.
Onnistuneen kuntoutuksen avaimet
Onnistuneen kuntoutuksen edellytykset pystytään asiantuntijan mukaan luomaan parhaiten silloin, kun sekä sairastunut, hänen lähiverkostonsa sekä hoitava yksikkö toteuttavat omaa rooliaan onnistuneesti ja osallistuvat aktiivisesti omalla panoksellaan sairastuneen tavoitteiden saavuttamiseen.
”Hoidosta vastaavan tahon tulisi kyetä tarjoamaan sairastuneelle hoidon jatkuvuutta ja riittävän tiivis hoitosuhde, jotta he eivät jää yksin haastavassa tilanteessa. Tärkeää on myös varmistaa, että hoito ja kuntoutus toteutuvat sairastuneen yksilöllisiin tarpeisiin perustuen. Tässä hyvänä työkaluna toimii yksilöllinen hoito- ja kuntoutussuunnitelma”, Salmijärvi sanoo ja jatkaa: ”Lisäksi olisi tärkeää, että hoitoyksiköt omalla toiminnallaan edistävät perhe- ja verkostokeskeisyyttä mahdollistamalla perheiden osallistumisen hoitotapaamisiin. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tapaamiset on mahdollista järjestää vaikka potilaan kotona tai sellaisena ajankohtana, jolloin sairastuneen verkostolla on hyvät edellytykset osallistua niihin”.
Läheisten aktiivinen rooli osana onnistunutta kuntoutusta on myös hyvin keskeinen. Salmijärven mukaan he tarjoavat hoitavalle yksikölle arvokkaan lisätiedonlähteen, joka auttaa syventämään ymmärrystä sairastuneen yksilöllisestä tilanteesta ja taustoista. ”Läheiset voivat myös tukea sairastunutta hoitoon ja kuntoutukseen sitoutumisessa ja olla apuna esimerkiksi psykoosin varomerkkien tunnistamisessa. Toisaalta läheisille annettu riittävä tieto ja tuki auttavat heitä jaksamaan omaisensa sairaiden kanssa.”, Salmijärvi tarkentaa.
Onnistunut kuntoutus sairastuneen puolelta edellyttää asiantuntijan mukaan ennen kaikkea oman sairautensa hyväksymistä ja sitoutumista yhdessä hoitotiimin kanssa rakennettuun hoito- ja kuntoutussuunnitelmaan. Myös terveellisisistä elämäntavoista huolehtiminen sekä stressitekijöiden tunnistaminen ja niihin reagoiminen ovat tärkeitä kokonaisuuksia, jotka tukevat kuntoutumisprosessia yleensä positiivisella tavalla.