Alkoholi ja aistiharhat

Olen kärsinyt vahvassa humalatilassa harhoista joissa tunnen omaavani yliluonnollisia kykyjä. Selvänä ne muistot hävettää. Ihan normaalia ei kohdallani asia varmasti kuitenkaan ole. Mitä voisin tehdä?

Hyvä kysyjä,

Suosittelen, että käyt joko mielenterveystoimistossa tai psykiatrian poliklinikalla tai sitten A-klinikalla keskustelemassa. Tämän perusteella ei voi esittää mitään arviota tilanteesta, mutta pitäisi selvittää vielä monia muita asioita, kuten onko huumeiden käyttöä ja minkälaisia annoksia alkoholia kerralla menee sekä kuinka pitkiä aikoja alkoholia tulee käytettyä. Lisäksi pitää selvittää, että onko vanhemmilla psykiatrisia sairauksia tai päihteidenkäyttöä ja niin edelleen. Ainakin se voidaan tuosta sanoa, että ei kannata alkoholia käyttää kovin suuressa määrin, koska seuraukset saattavat ajan oloon vain pahentua.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Sairautta vai ilkeyttä?

Onko mahdollista, että miesystäväni sairastaa jotain mielenterveydellistä sairautta, koska on vienyt asunnoltani tavaraa ja pitää sitä omanaan. Olemme riidelleet asiasta monta kertaa ja hän sanoi kerran, ettei tiedä vieneensä. Tunnistan hänen asunnollaan monia käyttötavaroita, jotka hän on vienyt kysymättä. Väittää pokkana saaneensa ne muualta.

Voiko ihminen toimia niin hypnoosissa, ettei tiedä ottaneensa niitä. Kehottaa ostamaan minua joitain käyttötavaroita, jotka minulla on, mutta sitten huomaankin niiden hävinneen. Hänen oma taloudellinen asemansa on hyvä. Mutta tyttären taloutta on tuettava. Onko tämä sairautta vai ilkeyttä?

On kuin kaksi todellisuutta, ja minulla on ollut epätodellinen olo tämän takia. Suhteemme on tämän vuoksi katkolla. Kävimme psykiatrilla ja hän suositteli miesystävälleni terapiaa. Mitä tämä voi olla?

Hyvä kysyjä,

Valitettavasti kirjoittamasi perusteella ei voi tarkalleen sanoa, mistä on kysymys. Joka tapauksessa tuollainen käytös on normien vastaista ja voidaanhan sitä kutsua varasteluksikin. Hypnoosilla ei tässä varmaan ole mitään tekemistä.

On ihmisiä, joilla on pakonomainen tarve varastaa ja sitä kutsutaan kleptomaniaksi. Sitten on ihmisiä joilla on luonnehäiriö tai persoonallisuuden häiriö, johon voi liittyä normien vastaista käyttäytymistä, jopa toisten ihmisten silkkaa hyväksikäyttöä ilman, että se aiheuttaa edes omantunnontuskia.

Yleensä ihmiset kunnioittavat toistensa rajoja ja omaisuuttakin ja käyttäytyminen on siten ennalta arvattavaa, koska se tapahtuu normien mukaisesti.  Normien vastainen käytös herättää aina ristiriitaisia tunteita, koska sellaista on vaikea uskoa ja sille halutaan jokin järjellinen selitys. Jos normien vastaisesti käyttäytyvä vielä syyllistää toista omista rikkomuksistaan on asiaa vielä hankalampi hahmottaa ja se sekoittaa omaa tunne-elämää. Aina pitäisi kuitenkin pysyä faktoissa, mitä kukin on sanonut ja tehnyt ja jos siitä on selkeä näköhavaintokin, ei se poistu selittämällä tai syyttämällä. Jos ei omasta mielestä löydy vastakaikua aiheettomille syytöksille, ei niitä pidä ottaa vastaan vaan palauttaa asianomaiselle.  Elämä tuollaisen ihmisen kanssa voi olla varsin hankalaa, jos toinen ei kunnioita rajoja ja normeja. Rakastamalla sellainen ei poistu, joten kannattaa miettiä, että mihin on valmis ja halukas. Oma elämä taitaa olla liian arvokas heittää toisen tallattavaksi. Jos asianomainen ei kiinnijäätyäänkään tunnusta rikkomustaan, eikä osoita todellista katumusta korvaamalla tai palauttamalla varastetun ja muuttamalla käytöstään, niin sanoisin, että kannattaa pysyä aika kaukana hänestä.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Sairauden oireita vai reaktioita vaikeisiin tapahtumiin

Hei, ihmettelen vaan. Olen 14-vuotias tyttö. Kun luin ennakko-oireita, että minulla on masentuneisuutta ja mielialojen vaihtelua ja varsinkin itsetuhoisuutta sekä itsemurhan ajattelua. Välillä olen iloinen ja sitten muutun hetkessä surulliseksi. Minulle on vuoden aikana tapahtunut monia tapaturmia ja onnettomuuksia joiden jälkeen aina saan jonkinlaisen ihmeellisen kohtauksen, että muistelen vaan mitä tapahtui ja itken.

Vaikka minulla olisi asiat hyvin, ajattelen, että missään ei ole mitään järkeä. Aika monesti niitä oikeitakin huolia on ja joudun kantamaan raskaita asioita sisälläni. Sitten kun minua rupeaa ärsyttämään, saatan muuttua todella aggressiiviseksi. Minulla on myös aina outoja ajatuksia, hinku tehdä itsemurhaa ja satuttaa itseäni. En tiedä yhtään, että miksi? Ja olen nyt lähiaikoina nähnyt omituisia harhoja, mutta tajuan ne harhoiksi.

Mietityttää vain, ja vähän pelottaa samalla. Olisiko tämä jotain skitsofreniaa vai mitä tämä on?

Hyvä kysyjä,

Tämän kirjoittamasi perusteella ei voi tarkkaan arvioida, mistä on kysymys, eikä ainakaan diagnoosia voida asettaa. Toisekseen nuorilla ihmisillä monet asiat, jotka saattaisivat täysi-ikäisellä olla sairauden oireita, voivat nuorella olla vielä normaalin kehityksen puitteissa ilmeneviä asioita. Kirjoittamasi perusteella sinulla on ollut joitakin raskaita kokemuksia ja niistä kannattaisi mennä keskustelemaan nuorisopsykiatrian poliklinikalle. Puhuminen on yksi tapa järjestellä kokemuksia ja tietoa sellaiseen muotoon, että elämä tuntuu mielekkäältä ja ymmärrettävältä. Usein se auttaa hahmottamaan asioita siten, että niihin voi itse vaikuttaa, eikä ole vain sivustaseuraaja. Mielialan vaihtelut ja itsetuhoiset ajatukset voivat olla sairauden oireita, mutta myös reaktio vaikeisiin tapahtumiin. Harhoistakin pitäisi olla enemmän tietoa, että niistä voisi jotain sanoa.

Se on minusta oikein hyvä ja terve merkki, että olet huolestunut omasta hyvinvoinnistasi. Kun ihmisellä ei ole kokemuksen ja tiedon taustaa, voi olla vaikea hahmottaa lukemansa perusteella ilmeneviä oireita, että ovatko ne minulla todella vai tulkitsenko väärin lukemiani oireita. Onhan tunnettua, että herkemmät lukijat huomaavat lääkärikirjaa lukiessaan, että kaikki oireet löytyvät heiltä, vaikka näin ei asian laita todellisuudessa olisikaan. Ota siis rohkeasti yhteyttä paikkakuntasi nuorisopsykiatrian poliklinikkaan, siellä sinua kunnioitetaan ja kohdellaan asiallisesti ja kaikista asioista sovitaan yhteisymmärryksessä kanssasi. Puhuminen todellakin kannattaa ja apua on tarjolla.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Transkraniaalinen magneettistimulaatio

Olisin todella kiinnostunut transkraniaalisesta magneettistimulaatiosta. Miten minun on mahdollista saada kyseistä hoitoa, tai oikeastaan miten kannattaa edetä asian suhteen? Olisiko mahdollista, että lupautuisin koehenkilöksi lääketieteelliseen kokeeseen tai muuhun, ja onko sinun kauttasi mahdollista pyrkiä tämän kaltaiseen hoitoon äänten kuulemisen vuoksi? Minulla on sairaskuluvakuutus olemassa, joten kustannukset eivät varmaan tulisi kovin korkeaksi kyseisessä asiassa. Kiitos kovasti neuvostasi!

Hyvä kysyjä,

Kyseisestä hoitomuodosta on tähän mennessä ollut enemmän kokeellista käyttöä, vaikka hyviä tuloksia on saatu. Transkraniaalista magneettistimulaatiota on mahdollista saada ainakin HUS-piirin ja TAYS:n alueella, kenties muissakin yliopistosairaaloissa, tuskin muualla.

Minulla ei ole tietoa, että onko hoitoa käytetty Suomessa äänteenkuulemiseen, mutta uskoisin, että halukkuutta asian hoitamiseen voisi olla. Käytännössä se tapahtuu siten, että pitää saada lähete psykiatrian yksikköön joko terveyskeskuksesta tai mielenterveystoimistosta tai psykiatrian poliklinikalta. Minun kautta ei pääse tuollaiseen hoitoon, vaan kannattaa ottaa yhteyttä aiemmin mainittujen paikkojen kautta.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
Psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin