Voiko toinen ihminen aiheuttaa skitsofrenian syntymisen?

Hei! Minulle paljastui muutama päivä sitten, että pitkäaikaisella miesystävälläni on diagnosoitu skitsofrenia jo vuonna 2003. Mietinkin tässä, että voiko toinen ihminen, joka on asiasta tietämätön, vaikuttaa jollain tavalla omalla käytöksellään oireilun alkuun tai sairauden etenemiseen?

Hyvä kysyjä,

Ilmeisesti miesystäväsi tauti on ollut melko lievä, koska se ei ole tullut aiemmin esille millään tavalla. Toinen mahdollisuus on, että hän on käyttänyt esim. amfetamiinia ja joutunut psykoosiin, joka on sitten diagnosoitu skitsofreniaksi. Niukan tiedon varassa ei voi muuta kuin arvailla. Oireilun alkuun tai sairauden etenemiseen on ympäristötekijöillä kyllä vaikutusta.

Hyvä ihmissuhde suojaa ja konfliktit ja ristiriidat tietysti heikentävät mahdollisuuksia. Näin vain tiettyyn rajaan asti. Jos on kyse oikeasti skitsofreniasta, on sen kulku vaihteleva ja parhainkaan ystävä ei voi estää kaikkea taudinkulkua, mutta huonot olosuhteet kyllä nopeuttavat ja vaikeuttavat oireilua.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Meditoinnista apua skitsofreniaan?

Auttaako meditointi/joogaaminen skitsofreniaan? Osa väittää, että kyllä, ja osa ei, mutta mikä on teidän mielipide asiaan? Joogaaminen ja meditointi rauhoittaa ihmistä, joten eikö se voisi myös toimia rauhoittavasti skitsofreenikolle?

Hyvä kysyjä,

Jos hoidetaan vaikka tulehdusta, kukaan ei ajattele, että meditointi voisi olla antibiootin korvike. Skitsofrenia on paljon monimutkaisempi ilmiö kuin tulehdus. Skitsofreniaa pidetään aivosairautena, jossa tapahtuu hitaasti ilmenevää solukatoa keskushermostossa ja poikkeavaa toimintaa muutenkin. Jotain näyttöä on, että lääkehoito voisi hidastaa tuota prosessia ja auttaa oireiden hallinnassa. Siksi suositellaankin jo oireiden varhaisvaiheessa lääkehoitoa ja sitä pidetään muutenkin hoidon kulmakivenä, mutta se ei pelkästään riitä, vaan tarvitaan muutakin.

Ihminen ei ole kone vaan tunteva ja kokeva olento ja ympäristön kanssa pitäisi myös tulla toimeen. Tämänkaltaisissa asioissa voi terapia ja miksei meditointikin auttaa, jos asianomainen pystyy siihen keskittymään. Skitsofrenia nimittäin häiritsee kognitiivisia toimintoja laaja-alaisesti. Kognitiivisilla toiminnoilla ymmärretään aivojen niitä toimintoja, joita kuvataan informaation prosessointina ja siihen liittyy myös emootiot sekä havaitseminen. Skitsofrenia siis häiritsee suuresti sellaisia toimintoja kuin havaitseminen, tietoisuus, muisti, ajattelutoiminnot ja kieli. Toiminnanohjauksella tarkoitetaan sellaisia asioita, joilla nuo edellä mainitut voidaan yhdistää mielekkäällä tavalla, siten että monimutkaiset tehtävät onnistuvat ja itsenäinen elämä mahdollistuu. Vaikka me pidämme sellaista asiaa hyvin yksinkertaisena, kun joku sanoo, että mene kauppaan ja osta paketti kahvia ja muroja sekä katso onko hyviä tarjouksia, on se aika vaativa monia taitoja ja tiedollisia osia sisältävä tehtävä.  Jos kauppaan sitten lähtee vaikka polkupyörällä, pitää olla mielessä kartta, missä se kauppa sijaitsee ja miten sinne pääsee sekä pitää noudattaa liikennesääntöjä, ettei käy huonosti. Koko matkan pitää olla mielessä, mitä varten sinne kauppaan mennään. Kaupassa pitää osaa suunnistaa oikein ja tehdä valintoja ja jättää jotain valitsematta, vaikka tekisi mieli. Tarvitaan siis monenlaisia taitoja, tietoa ja ajattelukykyä näinkin yksikertaisessa asiassa. Jos toiminnanohjaus ei toimi, ei havainnot ja suunnitelma yhdisty ja asia ei tule hoidettua. Kognitiivisten toimintojen häiriintymisestä ja puutteista johtuu, että skitsofreniaa sairastava ei esimerkiksi ymmärrä, mitä suihkussa pitäisi tehdä, jos hänelle sanotaan: mene suihkuun. Hän voi siellä kyllä käydä, muitta ei peseydy. Vastaavia esimerkkejä löytyy paljon. Skitsofrenia voi olla oirekuvaltaan lievä tai vaikea tai siltä väliltä ja on yksilöllistä kuinka se vaikuttaa esim. kognitiivisiin kykyihin. Jos peruskapasiteetti on hyvä ja on ehtinyt saavuttaa koulutusta, voi selvitä paremmin kuin sellainen jolla lähtötaso on ollut heikompi.

Skitsofreniaa pidetään peruuttamattomana tautina, siihen ei tunneta täysin parantavaa hoitoa, mutta lääkehoidolla voidaan auttaa kovasti oireiden hallinnassa ja ilmeisesti se hidastaa haitallisia prosesseja aivoissa. Meditoinnin voi joku kokea mukavaksi, jos hänellä on kapasiteettia sitä harrastaa ja on siihen mieltynyt, kaikki eivät koe sitä omakseen. Vaikka lääkehoito on se keskeinen hoidon kulmakivi, eivät sitäkään kaikki potilaat koe tarpeelliseksi ja siksi tuleekin ajoittain ongelmia, koska potilaan oma mielikuva voinnistaan voi poiketa täysin siitä, miten ympäristö sen kokee. Syynä ei ole potilaan ilkeily vaan, vakavat puutteet kognitiivisissa toiminnoissa. Ehkä tämä selitys valaisee asiaa, että näin vaikeassa sairaudessa ei meditointi ole parantava, mutta joku voi siitä hyötyä, silloin kuin oireet eivät häiritse keskittymiskykyä. Liian suuria odotuksia ei kannata asettaa. Skitsofreniassa ahdistus voi liittyä taudin aiheuttamiin puutteisiin kognitiivisissa toiminnoissa ja vaikeimmissa muodoissa voidaan tilannetta helpottaa lääkehoidolla.

On ollut aikoja, että on ajateltu voitavan parantaa skitsofrenia pelkällä terapialla. Siinä on oletuksena ollut, että kyse on sairaudesta, jonka perussyyt ovat hankalassa vuorovaikutussuhteessa. Tämän mukaisesti syyllistettiin äitejä ja utopistisesti ajateltiin voitavan hoitaa sairautta ilman psykoosilääkkeitä. Lääkkeitä käytettiin kyllä, mutta rauhoittavia lääkkeitä eli bentsodiatsepiinejä ja niiden haitallisuudesta on viime vuosina saatu jo aivan riittävästi tietoa. Potilaat olivat pitkään sairaalassa ja hyötyivät kyllä intensiivisistä hoitosuhteista, mutta tauti jylläsi kaiken aikaa ja rauhoittavat lääkkeet sumensivat mielen. Nykyään ei ole enää pitkiä hoitoja ja pitäisi pärjätä omillaan jossain vaiheessa. Hoidossa tarvitaan edelleen terapiaa ja toimintaa sekä kaikkea, millä voidaan lieventää ja auttaa oireiden hallinnassa. Siinä saattaa olla apua jollekin jopa meditoinnista, mutta ei kaikille. Psykoosilääkehoito on edelleen hoidon kulmakivi.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Muistioireet, vainoharhaisuus, kannabiksen polttaminen

Moi! Olen kohta 17-vuotias, ja muisti ei pelaa ollenkaan.  Joudun syömään muistia parantavia pillereitä, että pärjään koulussa. Olen välillä vainoharhainen, ja olen etääntynyt kavereistani. Pääni ei toimi siis ollenkaan. Välillä en tiedä edes itse, mitä selitän, tuntuu joka päivä enemmän ja enemmän tyhmemmältä. Jos kirjoitan jotain, teksti menee epäloogisesti, ja hypin tekstissä, aika paljon sama juttu puheessa… Masennustakin on ollut ja kai on? Nämä saattavat liittyä pilven poltteluun, olen poltellut nyt 1,5 vuotta ja eka vuosi oli päivittäistä, ja nyt se on viime aikana vähentynyt 3 kertaa viikossa poltteluun. Eli epäilen itselläni skitsofrenian alkuoireita.

Hyvä kysyjä,

Se on hyvä asia että olet huolestunut omasta tilanteestasi. Se tarkoittaa, että olet halukas hakemaan ja saamaan apua. Tuo kertomuksesi antaa ymmärtää, että aina ei ole ollut näin, kuten nyt kuvailit oloasi. Mitä nuo muistia parantavat pillerisi ovat? Tässä on huolestuttavaa se, että jos oireesi johtuvat kannabiksen käytöstä, lääkitset sitä jollakin toisella mahdollisesti keskushermostoon vaikuttavalla aineella ja lopputulos voi olla mitä vaan, mutta ei suinkaan hyvä.

Tiedetään, että kannabiksen käyttö voi joillakin kyllä laukaista psykoosin ja jopa skitsofrenian, mikä on sitten elinaikainen ongelma. Psykoosit ovat melko tavallisia ja johtunevat kasvin erittämän hartsin sisältämästä tetrahydrokannabinoilista (THC), lisäksi joukossa on erilainen määrä muita kannabinoideja, joista lääkkeellistä hyötyä voisi olla kannabidiolista. Sitä käyttäjät eivät taas halua, koska silloin päihdyttävää vaikutusta ei tule.  Toisaalta kukaan ei tiedä, mitä muita epäpuhtauksia noissa katukauppa-aineissa on.

Masennus ja apaattisuus ovat myös tavallisia, ja masennus vielä pahentaa muistihäiriöitä sekä keskittymiskykyä, joka runsaan käytön takia vaikeutuu muutenkin.  Psykoosioireet voivat ilmetä useita viikkoja, jopa useita kuukausia, joten pitää olla hyvin pitkäjänteinen. On aivan varmaa, että olosi ja vointisi tulee paranemaan ajan kanssa, mutta apua kyllä tarvitset.

Ihmisen aivot kypsyvät noin 21 ikävuoteen asti ja sinä aikana ei saisi käyttää mitään keskushermostoon vaikuttavaa ainetta turhaan, koska säännöllinen käyttö voi muokata aivoja, mutta ei parempaan suuntaan. Siksi joissakin maissa on aika perustellusti kielto nauttia alkoholia, jos on alle 20 tai 21 vuotta. Onneksi aivot ovat aika plastiset vielä nuoruudessa, joten vahinkoja voidaan korjata suuressa määrin.

Suosittelen sinulle, että nyt aivan heti lähdet hakemaan apua mielenterveystoimistosta tai psykiatrian poliklinikalta. Terveyskeskuksessakin voidaan auttaa ja laittaa lähete noihin edellä mainittuihin paikkoihin, jos niihin ei pääse ilman lähetettä.  Kerro rehellisesti kaikki, mitä olet käyttänyt, koska ilman sitä tietoa ei apu kohdennu oikein.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
Psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Miksi skitsofrenian oireet eivät hellitä hoidosta huolimatta?

Olen oireillut koko ikäni. Olen nyt kohta 39-vuotias. Ensimmäinen sairaalajakso minulla oli tammikuussa 2002, jolloin olin todella huonossa kunnossa eikä minulla ollut silloin asuntoakaan. Olen ollut kuntoutustuella syyskuusta 2003 asti, ja skitsofreniadiagnoosin sain 2005. Olen käynyt kaikki nämä vuodet yksilökäynneillä (joka kolmas viikko 25 minuuttia), erilaisissa ryhmissä ja päiväsairaalassakin vuoden 2003-2004.

Miksi oireet (eli armeijan tarkkailun alla oleminen ja murhaamisyritysajatukset kaikenlaisine juoruiluluuloineen) eivät ole hellittäneet? Katseen alla oleminen ahdistaa yhdistettynä yksinäisyyteen ja anhedoniaan. Luulen, että aivoistani mielihyväkeskus on tuhottu lääkkeillä. Sitten palaan aina siihen todellisuuteen, että kyse on vain tästä sairaudesta.

Olen yrittänyt työntekoa ja opiskelua, mutta viimeisin onnistunut kokemus on vuodelta 2007. Miksi on vaikea saada työtä? Suurimman osan ajasta elän omassa maailmassani ja lääkkeitä on kokeiltu yhdeksän vuoden ajan sivukaupalla. Nyt ensi kertaa rauhoittavan lääkkeen kanssa klotsapiini aiheuttaa todella pahaa psyykkistä oloa, kuolemantuntemuksia (vaikka onkin helpottanut kauhun tunteisiin), väkivaltamielikuvia, jotka mieli tarjoaa ikään kuin muistoina, vaikka ne eivät ole totta.

Millainen tulevaisuus minulla on, kun mikään ei auta (ja työttömyys + yksinäisyys pahentaa asiaa)? Miksi en pysty tekemään surutyötä (muutenkaan en tunne hyvää oloa taikka nautintoa) eli itkemään niitä menetyksiä, joita meillä kaikilla on elämän varrella? Miksi muut eivät sairastu? Millä saada tunne-elämä ja oma, terve ajatusmaailma takaisin?

Olen itsenäisesti asuva, mutta voiko tauti edetä niin, että joutuukin johonkin asuntolaan taikka hankkimaan edunvalvojan? Miksi en voi hyvin? Minulla on terveet elintavat, mutta psyykkinen tasapaino puuttuu. Siksi en tahdo tavata muita.

Hyvä kysyjä,

Olosi vaikuttaa kuvailusi perusteella hyvin hankalalta, varsinkin kun sitä on jatkunut vuosikausia. Klotsapiini on lääke jota pidetään tutkimusnäytön perusteella kaikkein parhaimpana lääkkeenä. Rauhoittavien lääkkeiden lisääminen siihen ei vaikuta hyvältä ajatukselta, varsinkin jos on kyse pitkäaikaisesta käytöstä, koska ne juuri lamaavat tunne-elämää ja mikään ei tunnu miltään. Yksi haitta on vielä ajan mittaan kehittyvä riippuvuus. Nykyisin ahdistusoireita on järkevämpi hoitaa serotoniinilääkkeillä.  Tämä asia sinun kannattaa kyllä keskustella hoitavan lääkärin kanssa ja hän lienee miettinyt, mikä sinulle on parhaaksi. Lääkehoito on usein aika pitkällisen kokeilun tulos, koska jokainen reagoi hyvin yksilöllisesti lääkehoitoon.  Koska skitsofreniaan kuuluu tilan vaihteluita, saatetaan välillä tarvita lisäystä lääkitykseen.

Hoidossa pitäisi oikeastaan aina kartoittaa, että minkälaisia oireita on ja mistä asioista ihminen kärsii eniten.  Sitten yksilöllisesti pyritään kuhunkin asiaan löytämään oikeanlainen lähestymistapa ja hoitomuoto. Usein tarvitaan omaperäisiä ratkaisuja ja paljon erilaisia tuki- ja muita hoitomuotoja. Lääkehoito on perusta, mutta sen päälle pitää rakentaa jotain näkyvää.

Vaikuttaa siltä, että peruskapasiteettisi on ollut hyvä ja silloin saattaa selvitä kuitenkin hyvin pitkälläkin juoksulla.  Oireiden kanssa ei kannata kovin pitkään olla yksin, vaan hakea apua omasta hoitopaikasta, jossa voisi myös suunnitella, että mitä pitäisi tehdä erialisissa tilanteissa ja milloin ottaa itse lisää lääkettä ja milloin soittaa hoitopaikkaan tai milloin mennä käymään siellä. Perusperiaate on, että hoitopaikan pitäisi tietää hyvin pian sinun vointi, jotta yhdessä voisitte suunnitella asiaa eteenpäin. On turha jäädä viikoiksi, kuukusiksi tai vuosiksi omien ongelmien kanssa painimaan, vaan niihin pitäisi hakea apua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Uskon, että voit saada paljon apua vielä hoitopaikastasi.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin