Tyttäreni tarpeeton pakkohoitoon ottaminen vihastuttaa
Onko oikein, että avohoidossa oleva potilas käydään akuuttiryhmän ja poliisien kanssa hakemassa kotoaan pakkohoitoon. Hän oli kaksi kertaa perunut kuukausitapaamisen hoitajansa kanssa puhelimella, lääkkeet oli ottanut säännöllisesti. Mielestäni tämän hoitajan olisi pitänyt käydä ensin kotikäynnillä katsomassa tilanne tai vähintään olla mukana siinä hakuvaiheessa. Tällainen ei ainakaan paranna potilas- hoitaja- suhdetta. Olen erittäin vihainen tyttäreni puolesta. Aivan kuin tämä hoito olisi vielä 50-luvun asteella! Olenko ihan väärässä?
Hyvä kysyjä,
Ymmärrän hyvin närkästyksenne, koska tuollainen kaavamainen hoito-ote ei huomioi riittävässä määrin yksilöä. Mielenterveyslain hengen mukaista on avohoito ensisijaisena vaihtoehtona ja tahdonvastaisen hoidon kriteereissäkin on, että avohoito ei ole onnistunut tai siihen ei ole edellytyksiä. Olette siinäkin oikeassa, että pakon käyttö tarpeettomasti ei ole omiaan rakentamaan hyvää hoitosuhdetta. Toisaalta voidaan pitää hyvänä asiana, että sentään yritetään saada tavalla tai toisella hoitoon, koska, monessa kunnassa ei ole sitäkään resurssia, ja potilaat jäävät enemmän ja vähemmän oman onnensa nojaan. Jos olisi käytössä kotityöryhmiä, voitaisiin useimmat tilanteet hoitaa kauniisti kotona.
Arvelen, että tämä kuvailemanne tilanne on ollut eräällä tavalla pakon sanelema, koska ei ole ollut mahdollisuuksia lähteä kotikäynnille tai kotityöryhmiä ei vaan ole. Jos ei ole tullut vastaanotolle, eikä saada kontaktia, niin on parempi, että toimitetaan hoitoon, kuin ei tehtäisi mitään. Jos tyttärenne on käyttänyt lääkkeensä säännöllisesti ja on kohtuullisen hyvässä kunnossa, ei häntä tulla pitämään kauan osastolla. Hoitotaho pyrkii toteuttamaan työnsä varmaan niin hyvin kuin se heidän pienillä resursseilla on mahdollista, mutta siinäkään tapauksessa ei ole mahdollista huomioida kaikkea.
Palvelujärjestelmien pitäisi kehittyä ihmisten tarpeiden mukaisesti, eikä niin, että ihmiset puristetaan samaan muottiin, jotta he sopivat palvelujärjestelmään. Asioita on aina hyvä viedä eteenpäin, ilman palautetta ei mikään kehity. Palaute pitäisi antaa sekä hoidosta vastaavalle ylimmälle taholle, että sitä ohjaavalle taholle (kaupunki, sairaanhoitopiiri) ja päättäjille. Omaisyhdistykset tekevät myös hyvää työtä tällä saralla ja niihinkin kannattaa olla yhteydessä.
Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri
