Onko omistushaluisuus tyypillistä skitsofrenialle?

Veljelläni todettiin noin puoli vuotta sitten sairaalajakson aikana skitsofrenia. Me läheiset olemme lukeneet sairaudesta nyt jonkin verran ja todenneet saman, että veljeni oireet sopivat tähän diagnoosiin.

Koko perheeni on joutunut tässä tietysti aika koville, sillä yritämme parhaamme mukaan ymmärtää ja auttaa häntä.

Minua, siskona askarruttaa sellainen asia, että onko skitsofreniaa sairastavalle tyypillistä omistuksenhaluisuus lähinnä ihmissuhteissa? Luin jostain, että sairastavat ovat tavallista riippuvaisempia esimerkiksi perheenjäsenistään. Olen itse kokenut jo pienestä pitäen, että veljeni on ollut jopa sairaalloisen omistushaluinen minusta ja ehkä muistakin perheenjäsenistään. Hän esimerkiksi kyselee minun henkilökohtaisista asioista liikaakin ja puuttuu ihmissuhteisiin. Minulla on ollut myös aika ristiriitaiset välit veljeäni kohtaan pienestä pitäen ja olemme riidelleet jossain vaiheessa hyvin paljon.

Haluaisin tietää, että onko tämä skitsofreniaa sairastavalle tyypillistä käytöstä?

Hyvä kysyjä,

Psykoosisairauksille, kuten skitsofrenialle on tyypillistä diagnostisissa kriteereissä esiintyvät piirteet. Kyse on jatkumosta, jossa toisessa ääripäässä on terve yksilö, ilman mitään oiretta ja toisessa päässä hyvin vaikein oirein elävä yksilö, joka täyttää kaikki keskeiset taudin kriteerit. Elämä ja tauditkaan eivät ole mustavalkoisia, vaan esiintyy erilaisia sävyjä ja jokainen sijoittuu tuolla äsken kuvatulla akselilla johonkin kohtaan. Psykoosisairauden oireet voivat aiheuttaa erilaisia ilmenemismuotoja, riippuen monista asioista, kuten perimästä, ympäristövaikutuksesta, yhteiskunnasta, tavoista, kulttuurista jne.

Toinen merkittävä seikka on muistettava, että voi esiintyä useampia sairauksia yhtäaikaisesti, jolloin puhutaan komorbiditeetistä. Skitsofrenian yhteydessä voi siten esiintyä muitakin psykiatrisia sairauksia, kuten voi esiintyä muita somaattisia sairauksia. Kaikille sairauksille on yhteistä, että ne vaikuttavat aina laajemmin kuin kohde-elimessä ilmentyvä tauti. Siksi esim. syöpää sairastava voi masentua jne.

Psykoosisairauteen liittyy usein sellainen seikka, että sen oireet eivät välttämättä ole oppikirjan mukaiset, vaan voi esiintyä päällekkäisyyttä toisen psykoosisairauden kanssa. Omistushalun sairaalloista muotoa kutsutaan tavallisesti sairaalloiseksi mustasukkaisuudeksi ja tautiluokittelussa se ilmaistaan harhaluuloisuushäiriönä. Niinpä skitsofreniassakin voi ilmetä erialisia painotuksia, kuten voimakkaita piirteitä vaikka harhaluuloisuushäiriöstä, mutta jos skitsofrenian oireet ovat kuitenkin kaikkein voimakkaimpia, se jää päädiagnoosiksi.

Skitsofreniassa asia ei välttämättä ole vielä näin yksinkertainen. Omistushalu omaisiin voi olla heijastusta siitäkin, että oma toimintakyky on niin huono tai asianomainen pelkää, että ei itse tule toimeen joissakin tilanteissa, vaikka saattaisi pärjätäkin jos uskaltautuisi kokeilemaan. Pelko, että jää yksin ja avuttomaksi saa ihmiset ripustautumaan toisiin. Koska psykoosisairaudet vaikeuttavat tiedon käsittelyä ja tulkintaa, voi siinä ilmetä seikkoja, jotka tuntuvat muista ihmisistä kiusallisilta tai tungettelevilta. Asianomainen ei sitä kuitenkaan hahmota samalla tavalla ja siksi pitää olla hyvin kärsivällinen ja pyrkiä aina selvästi ja perusteellisesti selvittämään hyvinkin yksinkertaisilta vaikuttavia perusasioita. Tätä pitää tehdä jatkuvasti, koska asia ei mene perille yleensä heti ja vaikeudet tiedon prosessoinnissa aiheuttavat sen, että tulkinta muuttuu selvästäkin asiasta heti kun se menee korvasta sisään. Kärsivällisyys ja toistaminen ovat tarpeen ja johdonmukainen rajojen asettelu. Toisaalta on hyvä kertoa aina, että se ei tarkoita hylkäämistä, eikä sitä, että ei välitä toisesta. Sitäkin pitää toistaa usein, että omainen on rakas ja tulee aina olemaan. tämä on yhtä tärkeää kuin pitää rajoista kiinni.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin