Onko ahdistukseni syyllisyyttä vai oire sairaudesta?
Olen 28-vuotias mies. Olen hieman huolissani mielenterveydestäni. Takana on 13 vuoden varsin vaiherikas jakso, johon kuuluu kolme seurustelusuhdetta, lukuisia eri työpaikkoja, raha-ongelmia, pikkurikoksia, kolme aloitettua ja lopetettua ammattikorkeakoulua sekä runsasta alkoholin ja huumeiden käyttöä.
Käytin amfetamiinia ensin satunnaisesti ja sitten 3-5 päivää viikossa viimeisen noin vuoden ajan, kunnes toukokuussa oli pakko lopettaa, koska sain pahantuntuisen paniikkikohtauksen (todellisuudentaju hämärtyi, hikoilutti, suu kuivui ja pelotti, että sekoan). Kohtaus kesti ehkä 15 minuuttia.
Toukokuun jälkeen olen vähentänyt merkittävästi myös alkoholin käyttöä. Kannabiksen olen jättänyt kokonaan, amfetamiinia olen ”maistanut” kerran kesän aikana ja kokaiinia myös kerran. Olo on paljon parempi kuin keväällä ja se on kohentunut koko ajan.
Nyt tuntuu vaan, että jonkinlainen ahdistuneisuus on melkein päivittäin läsnä. Saatan olla levoton ja ”jännittynyt” ilman syytä ja syyllisyyden tunne painaa joskus, jolloin ahdistus pahenee. Muutamia kertoja olen herännyt öisin hieman toukokuisen paniikkikohtauksen kaltaiseen olotilaan, jossa ahdistus on hyvin voimakasta. Koen syyllisyyttä muutamista epärehellisistä ja rikollisista teoista ja häpeän niitä. En kuitenkaan uskalla tunnustaa tekojani asianomaisille, ja välillä tuntuu, että näiden asioiden kanssa on vaikea elää ja pahimmillaan tuntuu, että elämälläni ei ole mitään merkitystä, kun nämä tietyt asiat ovat taustalla ja ”sovittamatta”.
Liittyykö ahdistus syyllisyydentuntoon?
Kykenen hoitamaan työni ja raha-asiani nykyisin ihan hyvin. päivittäinen toiminta sujuu. Tunnen kuitenkin oloni varsin usein vähän epämiellyttäväksi ahdistuksen takia
Hyvä kysyjä,
Olet ollut kovassa paineessa lähinnä omien syyllisyydentuntojen kanssa ja olet varsin hienosti kunnostanut elämääsi sekä terveellisemmäksi, että järjestäytyneemmäksi. Kaikki vaikeudet elämässä eivät ole sairautta, mutta vaikeudet voivat kyllä sairastuttaa mielen ajan kuluessa.
Päihteet tuovat merkittäviä ongelmia ihmisten elämään ja välillisesti myös useiden muiden ihmisten elämään, kuten läheisten ja ystävien työpaikoille jne. Jo lyhytaikainen huumaavien aineiden käyttö saattaa aiheuttaa hyvin pitkäaikaista ahdistuneisuutta sekä muita oireita. Masennuksesta toipuminenkaan ei onnistu, jos samanaikaisesti käyttää päihteitä.
Syyllisyydentunto on sitten oma lukunsa ja minusta tuollainen reaktio on hyvin terve, että ihminen kokee syyllisyyttä, jos on tehnyt toiselle väärin. Paras lääke siihen on asian sopiminen asianosaisen kanssa. Jos se ei ole syystä tai toisesta mahdollista, kannattaa ainakin purkaa sydäntä jonkun luotettavan asiantuntijan kanssa, esim. papin tai muun seurakuntatyöntekijän kanssa, jos ei ole luotettavaa ja järkevää omaa ystävää. Kun saa toisen ihmisen kanssa keskustella, voi asioiden merkitys avautua uudella tavalla ja niiden suhteellisuus. En usko, että kukaan pahastuu, jos vilpittömästi pyytää anteeksi. Se on varsin suositeltava tapa, koska kyllä kaikki ihmiset joskus erehtyvät.
Jos sitten näiden jälkeen vielä esiintyy ahdistusta häiritsevässä määrin, sitten sitä kannattaa jo hoitaa lääkkeillä ja keskusteluin.
Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri
