Miten pitää psykoosi loitolla?
Hei! Olen 20- vuotias opiskelija ja ongelmanani on ristiriita aripipratsolin käyttöön liittyen. Olen käyttänyt kyseistä lääkettä nyt vuoden psykoosini jälkeen. Entinen lääkärini on ollut sitä mieltä, että lääkettä olisi jatkettava, ainakin toisella vuodella ellei lopuniän.
Itse olen sitä mieltä, että suostun käyttämään tätä lääkettä, ottaen huomioon mahdollisen suuren riskin psykoosin uudistumiselle. Esimerkiksi jatkoin käyttöä, kun aloitin opiskelut ja muutin kotoa, siksi lääkärinikin on entinen. Olen kuullut omalta nykyiseltä lääkäriltäni, että käyttämäni lääke saattaisi aiheuttaa ajatusten tahmaisuutta. Muuten en ole tuosta muita sivuvaikutuksia huomannut. Huolettaa vaan tuon lääkkeen käyttö ja sen pitkäaikaiset seuraukset aivoille ja sen toiminnalle. Vertailun vuoksi voisin kertoa kaveristani jolla on sama entinen lääkäri. Hän kävi läpi psykoosin, käytti 9kk aripipratsolia ja lopetti yksityisen neurolääkärin ohjeistuksella.
Olen myös lukenut lukuisia tutkimuksia E-EPA valmisteen käytöstä ja sen hyödyistä psykoosien ja skitsofrenian hoidossa, olenkin nyt käyttänyt vuoden verran 1000mg E-EPA ja 400mg karnosiinia päivittäin. Toivonkin sitä, että tulevaisuudessa voisin pitäytyä pelkästään ”luonnollisissa” elinkunnan tuotteissa. Olisiko siis E-EPA 1000mg päivässä riittävä annos pitämään psykoosin loitolla?
Diagnoosina psykoosiin liittyen oli skitsofreniatyyppinen psykoottinen häiriö. Mainitakseni isäni poti skitsofreniaa minun syntyessäni. Tietenkään tuntematta henkilöä on vaikea sanoa, mutta ihmettelen onkohan entinen lääkäri ollut hyvin varovainen vain näiden lääkkeiden suhteen? Kiitos etukäteen vastauksesta.
Hyvä kysyjä,
Tuo asia lääkkeiden käytöstä askarruttaa useampia ihmisiä myös muiden sairauksien yhteydessä. Joissakin asioissa on aika helppo suhtautua lääkitykseen, koska tieto ja vaikutukset ovat selvät. Jokainen ymmärtää, että esim. diabeteksen hoito vaatii säännöllisyyttä ja elinikäisen lääkityksen. Psykoosien kohdalla on hiukan erilainen tilanne. Varsinkin jos kyseessä on ensipsykoosi tai nuorena henkilönä koettu episodi. Psykoosisairauksia on useita ja osa on pitkäaikaisia ja eteneviä, osa vähemmän hankalia. Yleensä nyrkkisääntönä on, että jos oireet alkavat äkkiä ja ovat voimakkaat, ne myös häviävät äkkiä ja taas jos oireet alkavat hitaasti, on kulku selvästi pitkäaikaisempaa. Jokaisella on oma lähtötasonsa. Jos se on hyvä siten, että on kyennyt opiskelemaan ja toimimaan täysipainoisesti, saattaa pärjätä jatkossakin paremmin taudin oireiden kanssa kuin sellainen henkilö, jolla on ollut vaikeuksia tavallisen arjen kanssa.
Oireiden voimakkuus voi myös vaihdella lievästä vaikeaan, samoin kesto. Ulkoiset tekijät saattavat vaikuttaa paljon asiaan. Jos on turvallinen ja rakastava koti, voi selvitä ehkä helpommin, kuin siinä tapauksessa, että kokee muutenkin turvattomuutta ja epävarmuutta. Vaikeudetkin koetaan eri tavalla. Silläkin on merkitystä, onko saatavilla tukea luotettavilta ihmisiltä, vai onko aivan yksikseen tai asuuko muutenkin epävarmassa ympäristössä. On siis monia asioita, joilla on vaikutusta ympäristön ja sairauden oireiden lisäksi: oma itse, aikaisemmat kokemukset, läheisten tuki tai sen puuttuminen, ajankohtaiset asiat ja ongelmat elämässä sekä perinnölliset ominaisuudet ja vaikutukset.
Kun ihmisellä ilmenee psykoosin oireita, tietysti ajatellaan, että minkälaisesta asiasta on kyse. Lääkehoito sovitetaan usein pahimman aavistuksen mukaisesti. On hyvin vaikea alkuvaiheessa saada tarkka määrittely, mistä on kyse, siksi tarvitaan seurantaa ja lääkehoitoa saatetaan sovittaa sen mukaan ajan kuluessa. Saattaa olla, että selviää vain yksittäisellä psykoosin ilmenemisellä, tavallisempaa on, että jossain vaiheessa oireet uusiutuvat. Varsinkin ensipsykoosin jälkeen pidetään hyvänä, että lääkehoito jatkuu jonkin aikaa, mutta voi olla perusteltua purkaa jossain vaiheessa lääkitys, jos mitään oiretta ei ole ilmennyt ja toimintakyky on ollut hyvä ja olosuhteet vielä suotuisat. On selvää, että yksittäiseen tapaukseen ei koskaan voi ottaa kantaa näin kirjeen perusteella, vaan tarvitaan pidempiaikainen hoitosuhde, jossa sekä potilas että lääkäri tuntevat toisensa.
Jos kyseessä on vaikea psykoosisairaus, en usko, että EPA tai mikään muukaan ravintovalmiste antaa mitään apua siinä tilanteessa. Ravinnolla on hyvin rajallinen merkitys sairauksien hoidossa ja eniten apua tulee selkeässä puutostaudissa. Viimeaikaiset tutkimukset ovat tuoneet esille, että esim. vitamiinien ylimääräisestä käytöstä voi olla jopa haittaa. Kohtuullisuus on hyvä asia ravintoaineissa ja mikäli mahdollista, että ne saataisiin suoraan ravinnosta, eikä lisäaineena.
Lääkehoidon voi joissakin tapauksissa turvallisesti lopettaa, kun se tehdään yhteistyössä hoitavan lääkärin kanssa ja laskuohjelma on hidas, esim. ainakin kuukauden pituinen. Saattaa olla hyvä, että kotona on kaiken varalta sitä lääkettä, millä apu tuli, kun sairasti, jotta jos oireita ilmenee, voi heti aloittaa lääkityksen ja samalla tilata aikaa vastaanotolle. Näin ei menetä aikaa oireiden hoidossa ja asia voitaneen hoitaa polikliinisesti ilman sairaalahoitoa.
Kannattaa siis keskustella oman hoitavan lääkärin kanssa, ja silloin on paljon turvallisempaa purkaa lääkityskin hallitusti.
Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri
