Masennus, paniikkihäiriö ja huumeet harhojen aiheuttajina

Kirjoitan tänne, koska olen huolissani 20-vuotiaan siskoni puolesta. Muutaman vuoden aikana siskollani on esiintynyt masennusta, paniikkihäiriöitä, ja jossain vaiheessa myös huumeet tulivat kuvioihin. Ensimmäisinä oireina muistan erittäin pitkät väsymysjaksot, jolloin hän ei poistunut huoneestaan viikkoihin, nukkui vaan. Äidillemme hän kertoi, ettei pysty tuntemaan iloa eikä surua, vaan on tavallaan “tunteeton”. Hän ei itse kokenut, että lääkkeet tai psykiatrit osaisivat auttaa häntä, ja siksi hän varmaan alkoikin käyttää huumeita. Yllättäen hän sai hieman elämänhalua ja muutti pois kotoa.

Nyt hänellä on kuitenkin esiintynyt erittäin vahvoja aistiharhoja, joissa hän kuulee ihmisten syyttävän häntä läheisilleen valehtelemisesta, varastamisesta ja aineiden käytöstä. Hän keskustelee äänten kanssa ja uskoo, että häneen ja hänen läheisilleen on asennettu tarkkailulaitteita, joiden kautta hän kuulee muiden ajatukset ja saa käskyjä. Hän on myös käyttäytynyt väkivaltaisesti, ja myös hänen kaverinsa (jotka käyttävät myös aineita) ovat alkaneet olemaan huolissaan hänen mielenterveydestään. Lisäksi hänellä on esiintynyt muistikatkoksia, ja hän on saattanut puhua muutaman vuoden takaisista asioista aivan, kun ne olisivat ajankohtaisia.

Ongelmana tilanteessa on, että kun veimme hänet puoliksi pakottamalla tervekeskukseen, josta hän sai pakkolähetteen päihdepsykiatrian osastolle, hän kuitenkin valehteli lääkäreille, vähätteli oireitaan ja uskotteli, että ymmärtää aistiharhojen olevan harhoja. Hän pääsi kolmen päivän kuluttua pois ilman rahaa, puhelinta ja kotiavaimia (jotka olivat meillä). Meille ei asiasta ilmoitettu. Miljoonat asiat todistavat, että hän valehtelee. Muun muassa se, että olemme itse seuranneet vierestä näitä harhaluuloja, joissa hän muun muassa kerran oli vakuuttunut, että hänen päässään oleva siru räjäytetään ja siksi hän pakonomaisesti vaati yöllä, että pitää lähteä sairaalaan. Ehkä lääkäritkin ovat tämän huomanneet, mutta eivät vain voi tehdä mitään, koska potilas kieltää asiat.

Erittäin huolissani olevana läheisenä haluaisin tietää, että eikö todella ole olemassa mitään keinoa, jolla voisimme auttaa siskoani niin kauan, kun hänellä ei ole sairaudentuntoa ja hän kieltää asian lääkäreillä. Yleensä sanotaan, että potilas saa apua vasta psykoosin puhjettua, mutta huumeita käyttävällä ihmisellä se ei näköjään riitä, sillä psykoosi on vaikea tunnistaa aineiden käytöstä johtuvasta todellisuudentajun horjumisesta johtuen. Olen vakuuttunut, että kyse on skitsofreniasta, sillä kaikki oireet täsmäävät jo lapsuudesta asti. Pelkään, että sairaus vain pahentuu, kunnes mitään ei ole tehtävissä. Vaikka emme saisi häntä vielä hoitoon, onko mitään mitä voimme tehdä? Tuntuu, että tässä itsekin sairastuu, kun ei tiedä mitä pitäisi tehdä,ja jokainen yritys päättyy pettymykseen.

Hyvä kysyjä,

tilanne vaikuttaa todella stressaavalta omaisten kannalta. Huumeiden käyttö on suuri ongelma, varsinkin jos on jo ennestään sairauksia tai muita oireita. Aivot kypsyvät ihmisellä verrattain hitaasti ja siksi niiden kypsymistä (21 vuotta) ei pitäisi vaikeuttaa millään keskushermostoon vaikuttavalla aineella turhaan. Osa huumeista lisää tai aiheuttaa psykooseja. Kannabista pidetään lievänä, mutta kyllä moni on joutunut psykoosiin ja jopa skitsofrenia on saattanut puhjeta runsaan käytön aikana. Amfetamiini aiheuttaa osalle hyvin herkästi skitsofrenian kaltaista psykoosioireilua ja jos ei tiedä, että asianomainen on käyttänyt amfetamiinia, tilaa voi pitää täysin selvänä skitsofreniana. Pää selvenee amfetamiinipsykoosista vasta useamman kuukauden jälkeen. Huumeiden käyttäjät ovat useimmiten sekakäyttäjiä, joten käytetään kaikkea, mitä saadaan tarjonnan mukaan. Jos käyttö on alkanut hyvin varhain, on ongelmat yleensä hankalampia. Pitkän käytön yhteydessä tulee aina masennusta ja siten itsemurhavaarakin kasvaa.

On tunnettua, että ihminen ”ryhdistäytyy” kun tulee tilanne, jossa ei voisikaan elää, kuten aiemmin, eli huumeidenkäyttöön tulee tauko. Mieluummin kestetään psykooseja ja muita vaivoja. Riippuvuudet ovat hyvin orjuuttavia sairauksia. Jossain vaiheessa pitää oma tahto herätä, koska toisen lainamotivaatiolla ei mikään muutu tai parane.

Nämä, mitä kuvailitte hoitoon pääsyn ongelmaksi, ovat hyvin tiedossa, mutta pakkoa halutaan käyttää yhä vähemmän, ja kannettu vesi ei kaivossa pysy. Toisaalta pakollinen pysähtyminen voi jonkun kurssia muuttaa. Psykoosi pääsääntöisesti pitäisi hoitaa osastohoidossa ja päihdehäiriöiselle ero päihteistä on elintärkeää.  Edelleen pitää vaan pyrkiä toimittamaan hoitoon psykoosin puhjettua, ja kannattaa olla aina yhteydessä hoitopaikkoihin myös omaisten taholta ja mieluummin mennä mukana kun lähete tehdään, jotta oikea tieto välittyy hoitopaikkaan.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin