Hypomania vai mania?

“Ongelmallisia ovat sellaiset tapaukset, joissa toimintatarmo on kasvanut selvästi, mutta ei silti todeta aivan psykoositasoista häiriötä, vaikka ihminen saattaisi aiheuttaa itselleen ja ympäristölleen suuria vaikeuksia.”

Siis viittaako tämä hypomaniaan tai pahimmassa tapauksessa maniaan? Vai mitä tässä on yritetty kuvailla? Mitä jos ihminen tiedostaa tekevänsä väärin, eli käyttäytymällä yleisten normien vastaisesti? Onko silloin niin, että ihmiselle on kehittynyt sairaudentunto?

Hyvä kysyjä,

Olette oikeassa, että aina ei ole helppo päätellä, onko joku ilmiö normaaliin piiriin kuuluva vai niin paljon poikkeava, että voidaan puhua sairaudesta. Jotta voidaan asettaa diagnoosi, pitää sen kriteerien täyttyä. Tällöin tarkasteltava ilmiö poikkeaa suuresti siinä kulttuurissa normaalina pidetystä käyttäytymisestä sekä yksilön tavanomaisesta toimintatavoista. Lisäksi käyttäytyminen aiheuttaa ajan oloon vaikeuksia ja ahdistusta sekä niin henkilölle itselleen kuin ympäristölleenkin.

Monesti ero tulee aikaa myöten hyvin selväksi, mutta alkuvaiheessa voi olla vaikea omaistenkin hahmottaa asiaa. Tilannetta ei helpota sekään, että asianomainen ei aina koe käyttäytyvänsä poikkeavasti, koska käyttäytyminen on hänellä sisäsyntyinen toimintamalli tai ominaisuus, jota tuo sairaus ruokkii. Kuitenkin ihmistä pidetään vastuullisena, koska hänellä on silti kyky ymmärtää tekojensa seuraukset, ellei ole kyseessä selvä psykoositasoinen häiriö.

Varsinkin hypomaniaa on vaikea erottaa aluksi, ja joskus samankaltaista ylimenevää toiminnallisuutta tavataan epävakaassa persoonallisuushäiriössä. Tämänkaltaisille asioille on yleensä perinnöllistäkin taakkaa suvussa. On aina hyvä merkki, jos ihminen ymmärtää tekojensa seuraamukset ja on halukas kantamaan niistä vastuusta. Sitä voidaan kutsua sairaudentunnoksi, mutta kaikki teot eivät aina ole suinkaan sairauden syytä, joskin kontrollikyky voi heiketä oleellisesti. Näin käy varsinkin silloin, jos sitä vielä avittaa käyttämällä päihteitä ja/tai rauhoittavia lääkkeitä. Tästä syystä joillekin on hyvin tärkeää olla käyttämättä päihteitä tai rauhoittavia lääkkeitä edes pieniä määriä.

Jos kokee oman käyttäytymisen aiheuttavan itselleen ja ympäristölleen ongelmia, on viisasta mennä keskustelemaan siitä oman lääkärin tai mielenterveystoimiston työntekijän kanssa. Nykyisin voidaan auttaa hyvin paljon sekä neuvonnalla että tarpeen vaatiessa lääkehoidolla. Omaistenkin on hyvä olla mukana siinä prosessissa.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin