Perinteisiä psykoosilääkkeitä käytetty yli 50 vuotta
Ensimmäinen ja edelleen käytössä oleva psykoosilääke klooripromatsiini kehitettiin 1950-luvulla. Tämän jälkeen kehitettiin yli toistakymmentä klooripromatsiinin tapaan vaikuttavaa niin kutsuttua perinteistä antipsykoottia, joita aikaisemmin kutsuttiin myös neurolepteiksi.
Suomessa yleisimmin käytetyt perinteiset psykoosilääkkeet ovat haloperidoli, klooripromatsiini, levomepromatsiini, perfenatsiini ja tsuklopentiksoli. Näiden lisäksi perinteisiin psykoosilääkkeisiin lukeutuvat myös muun muassa klooriprotikseeni, melperoni ja sulpiridi.
Perinteisten antipsykoottisten lääkkeiden tyypillisimmät haittavaikutukset voidaan jakaa keskushermostoperäisiin, autonomisiin ja allergisiin oireisiin. Keskushermostoperäisiä ovat mm. hoitomyöntyvyyteen vahvasti vaikuttavat neurologiset oireet (lihasjäykkyys ja erilaiset pakkoliikkeet). Useimmissa tapauksissa näitä haittavaikutuksia voidaan tyydyttävästi hillitä pienentämällä annosta. Haittavaikutusten esiintymistiheys ja vakavuus ovat ilmeisimmät hoidon varhaisessa vaiheessa ja ne pienenevät hoitoa jatkettaessa.
Huimaus (ortostaattinen hypotensio) on tavallinen valmisteiden autonominen haittavaikutus, ja sitä ilmenee etenkin hoidon alussa. Lisäksi myös suun kuivumista, ummetusta, sydämen tykytystä ja seksuaalitoimintojen häiriöitä on raportoitu. Nämäkin sivuvaikutukset ovat usein annoksesta riippuvaisia. Sen sijaan allergiset vaikutukset eivät ole annoksesta riippuvaisia.
