SAIRASTUNEESTA KOKEMUSASIANTUNTIJAKSI – Sami Muntherin näkökulma

Kokemusasiantuntija Sami Munther sairastui vakavasti ja uskoi pitkään, ettei hän enää koskaan enää palaa työelämään. Pitkäjänteisen kuntoutumisprosessin jälkeen hän kuitenkin löysi itsensä uudelleen ja auttaa työkseen mielenterveyskuntoutujia ja konsultoi terveydenhuollon ammattilaisia kehittämistyössä.

”Voisi ajatella, että olen ollut sillanrakentajana vertaisten ja ammattilaisten välillä”

Kun kokemusasiantuntija Sami Munther sai muutama vuosi sitten psykoosipiirteisen persoonallisuus-/skitsotyyppisen häiriön diagnoosin, oli hän pitkään sitä mieltä, ettei enää koskaan palaisi takaisin työelämään. Ajan kuluessa ja kuntoutumisen edetessä hän alkoi kuitenkin hiljalleen miettiä päätöstään uudessa valossa. ”Kuntoutuspoliklinikalla testattiin siihen aikaan kerran viikossa järjestettävää vertaisryhmää, johon hakeuduin mukaan. Vertaisryhmän tapaaminen oli se ainut pysyvä merkintä kalenterissani, mikä auttoi juuri sopivalla tavalla rytmittämään arkeani ilman, että se tuntuisi liian kuormittavalta”, Munther kertoo.

Muutaman vuoden jälkeen Muntherin ajattelumaailmassa tapahtui käänteentekevä hetki: ”Huomasin, että lakkasin ajattelemasta sitä, miten pääsisin takaisin osastolle ja aloin sen sijaan miettiä aktiivisemmin, miten pääsisin takaisin työelämään.

Askeleita kohti työelämää otettiin pikkuhiljaa – ajan kanssa. Aluksi hän oli mukana jalkauttamassa vertaisryhmiä muutamiin muihin HUS:n mielenterveysklinikoihin, ja jonkin ajan kuluttua hän halusi myös syventää omaa osaamistaan muun muassa hakemalla lähihoitajakoulutukseen, johon hänet hyväksyttiin sisään.

Kokemusasiantuntija auttaa muita, mutta myös itseään

Kokemusasiantuntijana toimiminen on antanut Sami Muntherille ainutlaatuisen näköalapaikan mielenterveysongelmien kuntoutukseen ja sitä kautta sen kehittämiseen ihmislähtöisestä näkökulmasta. Toimenkuvaan on matkan varrella kuulunut paljon hanke- ja kehittämistyötä, vertaistoiminnan suunnittelua ja toteuttamista sekä palveluohjausta vertaisille. Muntherin näkökulmaa ja osaamista arvostettiin selvästi myös terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa, mistä osoituksena hän toimi pitkään myös HYKS:n psykoosi- ja oikeuspsykiatrian johtoryhmässä.

Tavallaan voisi ajatella, että olen ollut sillanrakentajana vertaisten ja terveydenhuollon ammattilaisten välillä. Ammattilisille pystyn tuomaan mielenterveyskuntoutujien näkökulmaa hoitoon ja kehittämistyöhön ja vastaavasti vertaisille tarjota sitä kuulevaa korvaa ja omia kokemuksia, jotka voivat inspiroida ja antaa muutenkin toivoa heidän kuntoutumiseensa. Ei pidä myöskään unohtaa, miten paljon tämä antaa itselleni. Kun auttaa muita, niin saa yleensä takaisin moninkertaisena”, Munther toteaa.

Muntherin mielestä vertaisten kohtaamisessa on tärkeä muistaa, että jokaisen sairastuneen polku on hyvin yksilöllinen, minkä seurauksena kokemusasiantuntijalla ei useinkaan ole suoria vastauksia tai ratkaisuja ihmisten kokemiin ongelmatilanteisiin. Omien kokemusten ja näkökulmien jakaminen on kuitenkin olennainen osa kokemusasiantuntijan ja sairastuneen välillä olevan luottamuksen rakentamista ja vie yleensä asioita eteenpäin.

Mikä kokemusasiantuntijan työssä sitten palkitsee? Muntherilla on asiasta selkeä näkemys: ”Kyllähän tässä on se hyvä puoli, että voit tavallaan auttaa muita ilman täyttä hoitovastuuta. Käytännössä tarkoittaa sitä, että voin täysin omana itsenäni ja omilla vahvuuksillani auttaa toisia eteenpäin. Toinen asia on tietenkin tämä matka kokemusasiantuntijana itsessään. Olen matkustellut, kuullut toinen toistaan mielenkiintoisempia tarinoita, tavannut hienoja ihmisiä – oikeastaan tämä on ollut mielenkiintoinen seikkailu, johon en ilman kokemusasiantuntijuutta olisi päässyt osalliseksi.

Arjen kaurapuurolla elämässä eteenpäin – vinkkejä kuntoutujille ja ammattilaisille

Muntherin pitkä työskentely mielenterveysasioiden parissa sekä omat kokemukset ovat antaneet hänelle kokonaisvaltaisen näkemyksen siitä, millaisilla asioilla voi olla ratkaiseva merkitys onnistuneen kuntoutuksen kannalta. Läheisten ihmisten ja ystävien muodostama turvaverkko on hänen mukaansa niin keskeinen, että sitä kannattaa vaalia joka käänteessä. ”Se tunne, kun joku aidosti kuuntelee ja välittää on kuntoutumisessa tietenkin tärkeää. Joskus on saattanut käydä niin, että sairauden aikana on onnistunut sotkemaan omia ihmissuhteitaan eikä olekaan ketään lähellä. Silloin suosittelisin tekemään töitä suhteiden uudelleen rakentamisen eteen”, Munther neuvoo.

Toinen neuvo liittyy elämänasenteeseen kuntoutumisen tiellä: ”Yleensä puhun mielelläni arjen kaurapuurosta. Sillä tarkoitan arkisia asioita arjessa, jotka luovat turvaa ja pohjaa, jonka päälle voi alkaa ”rakentamaan” siis kuntoutumaan. Kaurapuuro pitää verensokerin ja näläntunteen kurissa. Se on myös rutiini, joka toistuu usein. Toistoja tulee paljon, ja niitä onnistumisia. Sen koostumusta voi säädellä eri lisukkeilla tai ilman. Toisin sanoen, kuntoutuja voi itse arvioida vointinsa mukaan, minkä verran haasteita on juuri tänään valmis ottamaan.”

Mielenterveystyön parissa toimiville terveydenhuollon ammattilaisille Muntherilla on monia hyviä vinkkejä kuntoutujien kanssa työskentelyyn:

  • Kuuntele. Moni kuntoutuja kokee, ettei ammattilaisilla ole aina riittävästi kykyä olla läsnä. Aina ei tarvitse olla valmiita ratkaisuja ongelmiin, vaan riittää, että henkilö tulee kuulluksi.
  • Havainnoi. Erityisesti kokeneilla hoitajilla ja lääkäreillä on sellaista tietotaitoa kuntoutujien hoitamisesta, mitä ei opita seminaareissa tai koulun penkillä. Työssään erinomaisesti suoriutuvat ne ammattilaiset, jotka osaavat lukea ihmistä ja ymmärtää hänen tarpeitaan. Siksi nykypäivänä myös monet lääkärit haluavat kouluttautua terapeuteiksi.
  • Anna aikaa. Kuntoutujat tarpeineen saattavat olla ajoittain rasittavia, mutta yleensä taustalta löytyy aina jokin hyvä syy.