Vinkkejä lääkityksen muuttamiseen
Lääkärini ei haluaisi lopettaa tuota syömääni klotsapiinia, jota syön skitsoaffektiivisseen häiriöön. Itse olen sitä mieltä, että haluan sen lopettaa. Olen vähentänyt itsekseni ¼-osasta puolet. Sekin kuulemma jo näkyy hoitajien silmissä. Itse en sitä todellakaan huomaa. Mutta miten se olisi turvallista lopettaa itsenäisesti? Joudunko taas tappelemaan psykologini kanssa! Tiedän, että hän ei auta asiassa.
Hyvä kysyjä,
Skitsoaffektiivinen häiriö on siinä mielessä mielenkiintoinen, että sairausjaksojen välillä voi olla joskus pitkiäkin jaksoja, että menee hyvin. Lääkehoitoon on ulkopuolisen vaikea ottaa kantaa yksittäisen ihmisen tapauksessa, koska pitäisi tietää aika tarkalleen koko sairaushistoria sekä paljon sellaista, minkä vain hoitava lääkäri ja muu terveydenhuollon henkilöstö tietää pitkältä ajanjaksolta. Ihmisellä voi olla voimavaroja ja toimintakykyä niin paljon, että sairaus ei kovasti haittaa arkipäivän elämää. Sitten kun vointi vaikeutuu, on aina hyvä, jos saa nopeasti apua, tai ohjeen vaikka itse lisätä lääkitystä ensimmäisten oireiden ilmaantuessa. Pitää oppia myös itse tunnistamaan oireita ja vaaratekijöitä sekä tietämään, mitä silloin pitäisi tehdä.
Suosittelen aina yhteistyössä oman lääkärin kanssa muuttamaan lääkitystä siinäkin tapauksessa, että olette eri linjoilla. Lääkäri voi antaa hyviä ohjeita, miten menetellä jos tulee jotain odottamatonta. Nykyisin kyllä pyritänkin siihen, että lääkitystä pitäisi ajoittain aina arvioida, mutta elämänaikaisissa sairauksissa harvoin, jos koskaan päästään siihen, ettei lääkitystä tarvittaisi ollenkaan. Sellainen jaksottainen lääkitys saattaa sopia joillekin, mutta kuten sanottu lääkitys ja hoito ovat aina yksilöllisiä. Valitettavasti en voi sen tarkemmin tässä asiassa auttaa, mutta suosittelen yhteistyötä hoitavan lääkärinne kanssa.
Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri
