Tyttären pelko vakoilusta

Hei! Minulla on huoli 17-vuotiaasta tyttärestäni. Muutama kuukausi sitten hänelle tuli tunne, että hänen kännykkäänsä on joku asentanut vakoiluohjelman, jolla lukee kaikki viestit. Myös sähköpostin ja muiden nettiyhteisöjen käytön hän lopetti samasta syystä; pelkäsi että muut vakoilevat. Vaihdoin kännykän, mutta sanoin myös hyvin painokkaasti, että todellisuudessahan siinä kännykässä ei ole mitään vikaa, ja jollakin tasolla tyttö tuntui sen tietävänkin. Hankimme heti apua, mutta jono nuorisopsykiatrian puolelle on pitkä.

Tilanne meni niin hankalaksi, että tyttäreni joutui välillä paniikkiin nähdessään kirjastossa vieraan ihmisen lukemassa sähköpostejaan. Hän uskoi, että kaikki viestit liittyvät häneen. Koulussa hän myös kuvitteli kaikkien ylempiluokkalaisten vihaavan häntä. Tilanne helpottui hieman, kun saimme hänelle lääkkeen koulussa tuleviin paniikkitilanteisiin, mutta eihän se lääke tietenkään ole niitä kohtauksia pois vienyt. Hän sai myös lääkettä nukahtamiseen, mikä rauhoitti tilannetta olennaisesti.

Traumataustaakin on. Elimme pitkään hyvin vaikeassa perhetilanteessa, jossa humalainen mies eli tyttäreni isä aiheutti säikäyksiä herättämällä öisin raivonpuuskillaan jne. Miehellä oli selviä narsistisia/psykopaatin piirteitä. Siitä on kuitenkin nyt viisi vuotta, kun pääsimme erilleen hänestä.

Psykiatri, jonka luona olemme pari kertaa käyneet, on sitä mieltä, että kaikki johtuu traumataustasta, ja itsekin haluan niin uskoa. Mutta nyt, kun tytär ahdistuu esim. seinissä olevista tahroista pimeässä, keskellä yötä, niin alkaa kyllä tosissaan huolettaa, josko kuitenkin on skitsofreniasta kysymys. Toisaalta hän tunnistaa itsekin, etteivät hänen harhansa ole tosia. Se häntä myös suuresti ahdistaa, pelkää järjen menettämistä.

Itselleni tietenkin äitinä on kuin kylmää vettä niskaan koko tilanne, varsinkin kun tuo hoitoon pääsy näyttää olevan kiven alla.

Hyvä kysyjä,

Varsinkin nuoren ihmisen kohdalla pitäisi päästä tämän tapaisissa asioissa viivytyksettä hoitoon, koska vaikeisiin oireisiin liittyy vaikea toimintakyvyn lamaantuminen, ja pelko- sekä ahdistuskohtaukset lisäävät vaaraa itsetuhoisille ajatuksille. Onneksi harvoin asia kehittyy tekojen asteelle.  Nuoren ihmisen kohdalla on erityisen tärkeää, että mahdollista ahdistusta ei hoideta pitkään ns. rauhoittavilla lääkkeillä eli bentsodiatsepiinivalmisteilla, koska niihin tulee riippuvuus varsin pian. Viikon kahden hoito on usein riittävä, ja samalla kannattaa aloittaa jokin vähemmän haitallinen lääke ahdistukseen ja unettomuuteen.

Nuoren ihmisen kohdalla pitää huolellisesti selvittää monia asioita, koska oireet ovat joskus varsin voimakkaita, ja silti ei kyseessä ole välttämättä skitsofrenia.  Psykoosisairauden mahdollisuus on toki olemassa, mutta sen selvittäminen vaatii paljon taustatietoa ja selvityksen päihteiden ja huumeiden käytöstä. Traumatausta voi altistaa herkemmin oireilulle ja psykoosille, mutta sekin on hyvin yksilöllistä.

Vaikeassa psykoosisairaudessa ihminen aina uskoo harhoihin ja harha-aistimuksiin. Kertomuksesta päätellen ei niin ollut asia tyttärenne kohdalla. Varsinainen psykoosilääke voi tämäntapaisessa tilanteessa antaa hyvän vasteen, ja sitä kannattaa ilman muuta harkita, mutta hoitoon pääsy on nyt ensisijaista.  Asiat selvenevät kyllä lähikuukausien aikana.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin