Maanis-depressiivinen oireyhtymä vai skitsofrenia?

Hei. kysyisin teiltä, voiko sisarellani olla maanis-depressiiviisyys tai skitsofrenia. Oireina ovat nuoresta alkaen miesten vaihto (usein monta miestä viikon aikana), alaikäisen lapsensa hylkääminen, aikuisten lastensa ahdistelu, haukkuminen ja raivoaminen, sukulaisten parjaaminen ja valheiden keksiminen. Rahan käyttö on tolkutonta, ja hän on pahoin velkaantunut. Hän kuvittelee itsensä täydelliseksi, ja me sukulaiset olemme “hulluja”. Itsetuhoisia ajatuksia on ajoittain sekä suurta väsymystä.

Lapsilta ja meiltä sukulaisilta menee hermot kohta. Miten saisimme hänet lääkäriin ja hoitoon, sillä itse hän ei suostu siihen? Ikää hänellä on 53 v. Miten saamme apua, sillä olemme tosi huolissamme hänestä? Kiitos!

Hyvä kysyjä,

Viitteitä tuon perusteella voi olla kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Toki muitakin mahdollisia sairauksia on. Jos kyse on ajoittain ilmenevistä psykoosioireista, jolloin ihminen laiminlyö kaikki velvollisuudet, jotka normaalisti hoitaa tai aiheuttaa itselleen suuria vaikeuksia (esim. täysin kontrolloimattomalla rahankäytöllä ja tulkitsee ulkomaailman hyvin poikkeavalla tavalla tai kärsii selkeistä aistiharhoista), olisi hänet syytä toimittaa hoitoarvioon.

Jos asianosainen ei suostu vapaaehtoisesti lähtemään hoitoarvioon, silloin pitää soittaa terveyskeskuslääkärille ja kertoa, että on huolissaan omaisestaan ja epäilee, että hänellä on psykoosisairaus. Oireita pitää kuvailla, jotta lääkäri voi varmistua siitä, että näin asia on. Sen jälkeen terveyskeskuslääkärin velvollisuus on hankkia tuo ihminen vastaanotolle arvioon, jos tämä ei vapaaehtoisesti suostu tulemaan. Jos lääkärille herää epäily, että kyseessä voisi olla psykoosisairaus, on hänen velvollisuutensa toimittaa potilas M1-tarkkailulähetteellä hoitoon ja arvioon psykiatriseen sairaalaan. Psykoosiepäilyssä voidaan potilas toimittaa hoitoon jopa vasten omaa tahtoa.

Ongelmallisia ovat sellaiset tapaukset, joissa toimintatarmo on kasvanut selvästi, mutta ei silti todeta aivan psykoositasoista häiriötä, vaikka ihminen saattaisi aiheuttaa itselleen ja ympäristölleen suuria vaikeuksia.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin