Kognitiivisia oireita?

Moi! Olen 35-vuotias mies, joka kärsii psykoosioireista. Olin psykoosissa ensi kerran 5 vuotta sitten, ja tämä toinen kerta alkoi 2 vuotta sitten, joka on oireillut siitä asti. Minulla ei ole diagnosoitu vielä skitsofreniaa, mutta päättelen tämän olevan sitä niiden kaikkien oireiden perusteella, mitä oli akuuttivaiheessa.

Yksi tunne oli itsepintaisesti päässäni: kun ajattelin jotain tyhmää, tai jos ajattelin omia henkilökohtaisia salaisuuksia, niin tuntui, että ihmiset kuulivat minun ajatukseni. Tämä on nyt helpottanut, mutta sitten on näitä muita oireita, jotka ovat kestäneet koko tämän kaksi vuotta. Missään ei ole hyvä olla, ei jaksa tehdä mitään, muttei jaksaisi olla oikein paikallaankaan. On sellainen ahdistava olo melkein koko ajan. Ongelmien ratkaisusta ei tule mitään, tulee vain huono olo. Tavalliset arkipäivän asiat tuottavat vaikeuksia, pesulle meno ym.

Aloitekyky on kateissa: en meinaa päästä asunnostani pihalle. Semmoisia keskittymisvaikeuksia on, että kun juttelen jonkun kanssa, huomaan yhtäkkiä, että en kuunnellut sitä, ja olen pihalla koko jutusta. Kun kirjoitan, joudun käymään tekstin monta kertaa läpi ja tarkistamaan, puuttuuko sieltä sanoja välistä. On myös vaikea muistaa, mitä on lukenut.

En silti ole masentunut. Olen yrittänyt analysoida itseäni, ja luulen, että nämä ovat kognitiivisia oireita. Niihinhän määrätään metyylifenidaattia. Mietin, olisiko tällainen mahdollista kohdallani? Tiedän, että tuo lääkitys voi lisätä psykoosioireita, mutta en usko, että se minun kohdallani tekisi niin, koska syön muutenkin venlaflaksiinia 150 mg. Muu lääkitys on risperidoni 4 mg ja alpratsolaami 1 mg.

En jaksaisi sairastaa tätä. Haluaisin töihin ja elättää perheeni. Vai pitääkö tätä vain kärsiä?

Hyvä kysyjä,

Valitettavasti tämän kirjoituksesi perustella pelkästään ei pysty päättelemään, mikä sinua vaivaa. Se käy ilmi, että oireet ovat vakavia, koska ne vaikeuttavat suorituskykyä noin paljon. Olet jossakin hoidossa, koska on määrätty lääkkeitä, mutta ei käy ilmi, koska on määrätty ja kuinka kauan olet niitä käyttänyt ohjeen mukaan. Lääkevaste ei ole ollut kuitenkaan riittävä, ja jos on keskittymisongelmia tai ahdistusta, saattaisi olla paikallaan käydä keskustelemassa oman lääkärin kanssa, olisiko syytä arvioida uudelleen lääkitystä. Varsinkin pitkäaikainen bentsodiatsepiinien käyttö (alpratsolaami) aiheuttaa muistiongelmia ja muita kognitiivisia puutteita. Parempiakin vaihtoehtoja on varsinkin, jos on ahdistusoireita.

Metyylifenidaatti on tarkoitettu pelkästään tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriön hoitoon. Ennen kuin lääkettä voidaan edes ajatella, pitää olla perusteltu diagnoosi eli taudinmäärittely. Tuossa häiriössä se edellyttää oireiden ilmaantumista jo ennen 6-ikävuoden ikää ja tietoja neuvolasta, kouluterveydenhuollosta, terveyskeskuksesta, ja kaikista muista mahdollisista terveydenhuollonpaikoista. Pitäisi haastatella myös vanhempia, ystäviä tai puolisoa ja työnantajaa, jos mahdollista.

Oireet pitää tutkia, ja parhaiten se tapahtuu asiaan erikoistuneessa neuropsykiatrisessa poliklinikassa, jossa on monta eri ammattihenkilöä yhdessä tutkimassa. Jos diagnoosi tehdään aikuisena, ei metyylifenidaatti ole välttämättä ensimmäinen lääkevalinta.  Ensinäkin oireet lievittyvät suurimmalla osalla iän myötä. Toisaalta ajan oloon on saattanut tulla muita ongelmia, kuten päihteiden tai huumeiden käyttöä ja muita psykiatrisia tai neurologisia oireita. Silloin muiden asioiden hoito voi olla ensisijaista.  Aikuisena nuo oireet ovat usein niin silmiinpistäviä, että ne kiinnittävät huomioita, kuten ylivilkkaus. Keskittymiskyvyn puute ei aina tule yhtä helposti esille, ja siihen oireeseen voi olla muitakin syitä.

Suosittelen siis kääntymään oman lääkärin puoleen ja kannattaisi kirjoittaa jo etukäteen paperille niitä asioita ylös, mitä haluaa tuoda erityisesti esille. Uskon, että moniin oireisiisi voidaan vaikuttaa siinä määrin, että elämäsi helpottuu.

Ystävällisin terveisin,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin