Diagnosoimaton skitsofrenia

Hei! Minua vaivaa sellainen asia, että uskon jo nuorella iällä sairastaneeni useita psykooseja, joiden syyksi itse epäilen skitsofreniaa. Kuitenkaan en ole saanut missään vaiheessa skitsofreniadiagnoosia, ja oikeastaan juuri se on ongelmani. Epäilen, että minulla on ollut skitsofrenia, mutta lääkäri ei ole halunnut tehdä diagnoosia siitä, ettei se alkaisi toimia itseä toteuttavana ennusteena ja siten huonontaa vointiani. Olisin kuitenkin itse halunnut diagnoosin, ehkä ennen kaikkea sen takia, että jos kokemani psykoottiset oireet toistuisivat, voitaisiin niihin suhtautua, kuten skitsofrenian ennakko-oireisiin suhtaudutaan.

Muutin 19-vuotiaana ensimmäiseen omaan kotiin. Lähes välittömästi sen jälkeen psyykeni romahti. Jouduin käymään sosiaalitoimistossa kerran kuussa uusimassa toimeentulotukihakemusta. Koska näihin käynteihin liittyi aina jotain vaikeuksia tulla toimeen sosiaalityöntekijän kanssa, aloin lopulta kokea, että sosiaalityöntekijä haluaa, että jäisin kodittomaksi ja lopulta kuolisin. Koin, että hän haluaa tappaa minut.

Olin todella masentunut. Kuitenkin samaan aikaan koin voimakkaita raivontunteita, ja kävin kiivaita palopuheita yksin kotonani. Kaikki aikani ja energiani meni näiden palopuheiden pitämiseen sekä valituskirjeiden kirjoittamiseen ympäri kaupunkia.

Pääsin muutamaa vuotta myöhemmin opiskelemaan valokuvausta opistoon. Jossain vaiheessa olin kuitenkin hyvin liikuttunut, koska koin, kuinka taiteellisen ilmaisun virta halusi puhua kauttani ja koin olevani “valittu”.

Olin tässä välissä noin kymmenen vuotta työttömänä, ja elämäni jatkui voimakkaiden raivontunteiden kanssa. Toisaalta koin itse olevani pätevä jos johonkin huippuvirkaan, joita innokkaasti myös hain – ilman mitään kokemusta ja koulutusta alalle.  Lopulta sain koulutettua itseni linja-autonkuljettajaksi. En kuitenkaan pystynyt työhön, sillä puhumisoireeni muuttuivat melko pian huutamisoireiksi, ja lopulta en enää nukkunut juuri ollenkaan – sydän hakkasi kuin viimeistä päivää, ja minulla oli tunne, että seison kuilun partaalla.

Minulla saattoi olla ajaessa perverssi virnistys kasvoilla, ja se häiritsi minua suuresti, koska vahdin auton taustapeiliä jatkuvasti, koska olin vakuuttunut, että matkustajat ovat keskittyneet minun tarkkailemiseen ajon aikana. En yksinkertaisesti saanut silmiä irti taustapeilistä. Muistan joskus tallin takapihalla miettineeni, että minulla on jokin (suurempi) tehtävä, joka minun tulisi toteuttaa, en vain tiennyt mikä.

Olen nyt työkyvyttömyyseläkkeellä kaksisuuntaisen mielialan diagnoosilla. Ja se minulla totisesti myös on.

Olen kuitenkin edelleen hyvin vakuuttunut siitä, että nuoruudessani kokemani psykoosit eivät ole olleet kaksisuuntaisesta mielialasta johtuvia, vaan skitsofreniaperäisiä.

Tästä syystä johtuen pelkään jatkuvasti skitsofrenian uudelleen puhkeamista, ja tulkitsen hyvinkin herkästi kaikki psykoottiset oireeni skitsofreniasta johtuviksi.

Kiitos vastauksestanne!

Hyvä kysyjä,

Psykoosisairauksien kirjo on laaja, ja skitsofrenian lisäksi skitsoaffektiiviseen psykoosiin, kuten kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, voi liittyä psykooseja. Moneen muuhun psykiatriseen häiriöön, kuten masennukseen ja päihteiden tai huumeiden käyttöön, voi liittyä psykoosioireita. Osa psykoosisairauksista on luonteeltaan lyhytaikaisia tai ilmenevät rajatun ajan, mutta skitsofrenia, skitsoaffektiivinen häiriö ja kaksisuuntainen mielialahäiriö ovat elinikäisiä tauteja, joiden kulku voi olla vaihteleva. Näissä kaikissa edellä mainituissa sairauksissa lääkehoito on varsin keskeisessä asemassa, mutta ihminen tarvitsee myös paljon opastusta ja tukea, jotta osaa suhtautua oikealla tavalla eteen tuleviin asioihin tai oireisiin.

Myös omaisten tuki on tärkeä. Pysyvä hoitopaikka antaa myös turvaa ja tukea, jota tarvitaan paljon vuosien saatossa.  Kertomasi perusteella ei ole mahdollista arvioida, mikä psykoosisairaus sinulla on, mutta kannattaa olla yhteistyössä oman hoitopaikan kanssa. Siellä voit saada informaatiota siitä, miksi on päädytty tiettyyn diagnoosiin, ja mitä se merkitsee.

Kuvaamasi asiat voivat kyllä liittyä kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Taudin oireet ja kuva ovat jokaisella yksilöllisiä, ja kannattaa oppia tuntemaan ja ennakoimaan sellaisia asioita ja oireita, jotka vaikeuttavat tilannetta. Tärkeää on toki oikea diagnoosi, ja siihen vaaditaan tietyt kriteerit. Pitkäaikainen hoito näissä tarkoittaa yleensä koko elämänaikaista hoitoa. Usein puhutaan laukaisevista tekijöistä ja ennakoivista oireista, joiden ilmaantumiseen pitää varautua ja olla läheisessä yhteistyössä oman hoitopaikan kanssa, jotta voitaisiin ehkäistä tilanteen vaikeutuminen tai sairaalahoito. Niitäkin näissä vaikeissa sairauksissa joskus tulee.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin