Aiheuttavatko dopamiinit sosiaalisten tilanteiden pelkoa?

Olen kysynyt aikaisemmin asioita, nyt uusi kysymys. Sairastan skitsoaffektiivista häiriötä. Olen 24-vuotias. Opiskelen.

Minulla on tullut hieman eristäytymistä. Minun on vaikea mennä ihmisten luokse. Ihmissuhteet ahdistavat. Toisaalta tiedän, että tuohon ahdistukseen ei ole mitään järjellistä syytä. Tiedän, että en ole mitenkään erityisen paha ihminen. Olen löytänyt taka-ajatukseksi sen, että en usko, että ihmiset pitävät minusta. Kun en usko, että he pitävät minusta, suojaudun pettymykseltä ja jään ihmissuhteista pois. Voin sanoa, että en ole edes yrittänyt. Jos olisin todella yrittänyt saada ystäviä ja epäonnistuisin, sehän olisi pettymys. Turvaan tavallaan oman itseni, kun jätän edes yrittämättä, näin en varmasti pety. Pessimistit eivät pety.

Aloitan ehkä terapian syksyllä. Itse näen, että oman työllistymisen este tällä hetkellä on sosiaalisten tilanteiden pelko. Sosiaalisten tilanteiden pelkohan liittyy aivojen dopamiini-tasoon. Onko mahdollista, että lääkkeet, jotka säätelevät aivoissa dopamiinia, aiheuttavat sosiaalisten tilanteiden pelkoa?

Olen näin 24-vuotiaana tyttönä saanut ensimmäisen kerran miespuolisia ystäviä. Olinkin jo hieman masentunut, kun olin kaikille ilmaa. Se on tietyllä tavalla nostanut itsetuntoa, vaikka haluan olla vain ystävä. Oma suhtautuminen ja liika yrittäminen kun lakkasi, niin heti asiat rupesi rullaamaan. Huomasin samalla, että tämäkin on kehityksen kannalta aika tärkeä asia. On mukava, jos on pelkkiä ystäviäkin. Ehkä kotona turhaan peloteltiinkin asiasta, ja minä ehkä vähän ylireagoin siihen. Kaikki aikanaan.

Hyvä kysyjä,

Moneen psykiatriseen sairauteen liittyy ainakin jossain vaiheessa ahdistusta, mutta ahdistusoireisto voi esiintyä itsenäisesti huolimatta siitä, että on jo yksi psykiatrinen sairaus. Hyvä uutinen tässä on, että oireisiin saa apua ja sen kanssa pystyy elämään hyvää elämää. Paras tutkimusnäyttö varsinaisiin ahdistushäiriöihin on serotoniinin takaisinottajien eli serotonilääkkeiden (SSRI-lääkkeet) ja kognitiivisen terapian samanaikaisesta käytöstä.  Ahdistus sinänsä on normaali vaste, mutta jos sitä esiintyy ilman selittävää syytä, on kyse sairaudesta tai häiriöstä. On hyvä muistaa, että joka viides aikuinen on jossain elämänsä vaiheessa jännittänyt julkista esiintymistä. Ahdistusoireista kärsii noin 25 % ihmisistä jossain elämänsä vaiheessa.  Kyse on siis varsin yleisestä vaivasta, verrattuna vaikka skitsofreniaan, jonka esiintyvyys on noin 1 %.

SSRI- lääkkeiden on todettu vaikuttavan edullisesti ahdistusoireisiin sekä masennuksen hoitoon. Aivojen välittäjäaineet vaikuttavat toisiinsa, joten vaikutus on todellisuudessa hieman mutkikkaampi kuin yksinkertaistetuissa kaavioissa. Vaikutuksia liittyy muuallekin kuin mielialaan ja ahdistuneisuuteen. Oireet ja vaikutus riippuvat myös siitä, missä kohtaa aivoja esiintyy häiriöitä. Dopamiinin katsotaan vaikuttavan mielihyvän kokemiseen ja liiallinen aktiivivisuus voi korreloida psykoosialttiuteen. Myös serotoniinilla on vaikutusta mielialaan ja erityisesti ahdistuneisuuteen. Gammaaminovoihappo eli GABA vaikuttaa myös ahdistuneisuuteen. Ns. ahdistuslääkkeitä eli bentodiatsepiinivalmisteita ei suositella käytettäväksi kuin korkeintaan muuta viikko. Pitkään käytettynä ne voivat aiheuttaa masennusta ja ne lamaavat tunne-elämää. Lääkehoidon pitäisi rakentua juuri SSRI lääkkeiden varaan ja mielellään yhdessä terapian kanssa.

Ahdistuneisuutta pidetään synnynnäisenä poikkeavuutena ja se ilmenee ensimmäistä kertaa usein nuoruusvuosina, vaikeutuen asteittain. Ikävät kokemukset puolestaan aiheuttavat välttämiskäyttäytymistä, mikä vaikeuttaa edelleen tilannetta. Koska kyse on autonomisen hermoston ylivilkkaasta tai epätarkoituksenmukaisesta toiminnasta, kannattaa välttää kaikkea, mikä kiihdyttää autonomisen hermoston toimintaa. Sellaisia ovat mm. kahvi, energiajuomat ja alkoholi.

Terapia on eräänlaista käyttäytymisen uudelleenmuokkausta, jossa perehdytään vallitseviin ajatuksiin, tapoihin ja uskomuksiin ja niitä pyritään muokkaamaan tietoisesti sekä mielikuvilla ja käytännön harjoitteilla. Tuo uskallus ottaa oman elämän ohjat käsiinsä ja kokeilla uusia toimintatapoja muokkaa myös aivoja ja vahvistaa omaa käyttäytymistä onnistumisien myötä. Uskallus siis palkitaan tässä asiassa ja sitä ei kannata jättää käyttämättä. Omaa elämää voi siten muuttaa paljon mieluisammaksi ja oman pelon voittaminen on paljon suurempi palkinto, kuin voitto urheilukilpailussa. Vaikka joskus tuntuisi, että asiat eivät menneet hyvin, ei kannata yhden vastoinkäymisen antaa pilata koko matkaa. Olet jo sillä hyvällä tiellä ja siinä toivotan sinulle jatkossakin hyvää menestystä.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin