Nuoren aloitekyvyttömyys ja pelko aivojen tuhoutumisesta

Hei! Haluaisin asiantuntijan apua 25-vuotiaan poikani ongelmiin. Hänellä on koulutus kesken ollut nyt 5 vuotta (päättötyötä vaille). Hänellä on suurta aloitekyvyttömyyttä sekä keskittymisvaikeutta. Tietokoneella kyllä pystyy olemaan ja hakemaan kaikenlaista tietoa ja keskustelemaan. On aloittanut lääkityksen paniikkihäiriön takia heti peruskoulun jälkeen ammattikoulun alettua. Koki siellä koulukiusaamista, mutta on kokenut sitä myös peruskoulussa. On ollut tutkimuksissa jo kouluiän alettua, kun ei pysynyt oikein muiden tahdissa tehtävien suhteen, oli hidas ja jäi välillä kuin miettimään ajatuksiaan.

Nyt hän on jo noin vuoden verran ollut ilman mitään lääkitystä, ja sanoo tuntevansa aidommin erilaisia tunteita (kertoo olevansa kuin muumio lääkitysten aikana, välinpitämätön jne.). Tällä hetkellä ongelmana näen sen, että junnaa ajatuksissaan siinä, että on menettänyt lääkkeiden tekemän vaikutuksen takia noin monia vuosia. Sanoo myös, että lääkkeet ovat vahingoittaneet pysyvästi aivojen toimintaa (käytti noin 3 vuotta paroksetiinia), sen takia ei pysty koulua käymään nyt. On hän myös masentunut, ahdistunut ja välillä vihainen ja helposti ärsyyntyväkin.

Nyt me vanhemmat olemme syyllisiä hänen tilaansa, kun emme ole oikein ohjanneet ja kasvattaneet. Mitähän suosittelisitte nyt? On käynyt terveyskeskuksessa ja tutkittu VS-arvoja, jotka olleet hieman koholla (paastoarvo n. 6,4 useamman kerran). Suvussamme on myös kilpirauhassairauksia sekä isän puolella mielenterveyden häiriöitä.

Olisiko turhaa, jos yrittäisi saada hänelle lähetettä neurologin tutkimuksiin, että saataisiin siltä osin varmuus, ja hän voisi lakata miettimästä aivojensa tuhoutumista, jos ne ovat ok. Hän on käynyt n. 5 vuotta sitten terapiassa, mutta KELA lopetti sen tukemisen, ja siitä lähtien kaikki on mennyt alaspäin ja huonommin.

Hyvä kysyjä,

Aivan aluksi pitää sanoa, että poikanne käyttämä lääke ei ole vahingoittanut hänen aivojaan millään tavalla. Pikemminkin tuon tapaiset lääkkeet lisäävät hermokasvutekijöiden erittymistä, ja siten mahdollistavat aivojen muokkautumisen paremmin vastaamaan niitä vaatimuksia, missä elää. Toisaalta voidaan kysyä, minkä kaltainen hänen vointinsa olisi, jos hän ei olisi käyttänyt ollenkaan lääkitystä?

Vanhempien ei tarvitse tuntea syyllisyyttä, jos lapselle on tarjottu rakastava koti, jossa on ollut myös rajoja, eli on opittu elämään ihmisiksi. Yksittäiset sanat tai teot eivät ratkaise, vaan kokonaisuus ja suunta. Jos lähiomaisilla on mielenterveyssairauksia, on riski hivenen suurempi saada mielenterveydenhäiriö kuin muutoin. Kyse on tilastollisesta todennäköisyydestä, ei ennustuksesta. Se on hyvä pitää mielessä, ja samoin on hyvä tutkia kilpirauhasen toimintaa, koska sillä on hyvin suuri merkitys hyvinvoinnille.

Kohenneet verensokeriarvot pitäisi tarkemmin tutkia. Jos on toistuvasti paastosokeri koholla, pitäisi tehdä sokerirasituskoe.  Jos siinä todetaan heikentynyt sokerinsieto, on se diabeteksen esiaste, jolloin lääkitys pitäisi aloittaa. Muutoinkin pitäisi tarkastella elintapoja ja painoindeksiä sekä vyötärön ympärysmittaa. Diabetes vaikuttaa myös mielialaan ja päinvastoin.

Lääkitykseen kyllä saattaa liittyä haittavaikutuksia, mikä voi näkyä juuri erilaisina vasteina. Onko pojallanne ollut myös bentsodiastsepiinejä eli rauhoittavaa lääkitystä? Ne usein lamaavat tunne-elämää, ja niihin tulee myös riippuvuus. Joistakin ns. serotoniinilääkkeistä saattaa tulla sen kaltainen kokemus, kuin olisi jotenkin kipsissä. Toisaalta täytyy muistaa, että ahdistushäiriö muokkaa vointia myös. Ahdistushäiriössä tarvitaan usein lääkettä maksimimäärä, jotta oloon saadaan selvä helpotus. Lääke alkaa vaikuttaa hitaasti siten, että paras vaste tulee vasta muutamien kuukausien kuluttua. Joskus joudutaan lääke vaihtamaan tai käyttämään kahtakin lääkettä, ja onpa suositeltu kolmenkin erityyppisen masennus – ja ahdistushäiriölääkkeen käyttöä vaikeissa tilanteissa.

Poikanne pitäisi käydä terveyskeskuksessa, tai jos hän kuuluu opiskelijaterveydenhuoltoon, niin siellä noiden kilpirauhasasioiden ja verensokerin vuoksi. Ahdistusoireiden takia kannattaa hakeutua joko sinne opiskelijaterveydenhuoltoon tai mielenterveystoimistoon tai psykiatrian poliklinikalle, riippuen mikä hoitopaikka siellä on.  Nykyisin on lääkkeissä valinnanvaraa, ja voidaan välttää erilaisia haittoja. Miehillä yleinen haitta on tavallisilla serotoniinilääkkeillä ollut erektiohäiriö, ja se on pitkän päälle voinut olla iso ongelma. Terveydenhuollossa voidaan uudestaan rakentaa hyvä hoitosuunnitelma, johon voi kuulua terapiaakin.

Kun toimintakyky on vaikeutunut sairauden oireiden takia, saatetaan vikaa nähdä entisissä lääkkeissä, mutta miksi toimintakyky ei ole parantunut, vaikka lääke on poissa? On aika vaikeaa myöntää, että asiat eivät ole kohdallaan. Vaikeutta lisää se seikka, että ahdistusoireisto on synnynnäinen ominaisuus, ja siksi se ei tunnu vieraalta, vaan se on osa omaa itseä. On tärkeää tietää, että kaikki autonomisen hermoston toimintaa kiihdyttävät aineet pahentavat ahdistusoireita. Tällaisia aineita ovat mm. energiajuomat, kahvi, alkoholi, tupakka ja lähes kaikki huumeet.

Hoitoon on syytä hakeutua koska on monia asioita, joita pitää seurata ja tarkemmin tutkia. Toimintakyky on mahdollista saada paremmaksi, ja siksi kannattaa tehdä yhteistyötä ahdistus- ja mielialaoireiden kanssa.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

Kategoriat:

Yleistä Skitsofreniasta

Skitsofrenia ja elämäntavat

Skitsofrenian hoito

Skitsofrenian oireet

Skitsofrenian periytyminen

Skitsofrenian tutkimukset

Tuki sairauden aikana

Jorma Aarnio, psykiatrian erikoislääkäri